Quantcast
Channel: Neulanhaltija
Viewing all 531 articles
Browse latest View live

MIniatyyrimaailmassa

$
0
0

Minun piti laitella seuraavaksi tänne blogiini Kreetan matkakuvia, mutta nyt ensin pääsette kyllä kanssani Lahden kätevä- ja tekevä -messuille, jotka olivat täällä Lahdessa viikonloppuna. Messuilla minä ja lapseni juutuimme täysin miniatyyrimaailmojen lumoihin, joten kuvailin niitä vähän teillekin katseltaviksi. 

Tässä yllä olevassa kuvassa on ote Grimmin sadusta Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Työ on Leea Lehelmän käsialaa ja tehty miniatyyrikilpailuun "Satu", jossa kilpailuun osallistujan tuli 5 kk:n aikana työstää tilannekohtaus jostain sadusta 1:12 koossa. Eikö ole upea!!!!!


Tässä Tuula Nokkosen kilpailutyö sadusta Kolme karhua. Miten ihastuttava tuo puukoti ja nuo tilkkutäkit! Ja nuo hiusdonitsiaamutossut!!!


Tämä Jenni Kemppaisen hiirien juustoputiikki oli myös jotenkin minua hellyyttävä kokonaisuus.


Kätevä ja tekevä -messuilla oli tietysti myös myynnissä jos jonkinmoista nukkekotitavaraa ja somistetta. Tyttäreni totesikin, että meinaa aivan pakahtua kaikesta kauniista ja mielenkiintoisesta. 

Tyttäreni sijoitti eurojaan mm. hienoihin miniatyyrilautapeleihin barbiensa kotiin. (Kuva luokkahuoneesta ei ole barbiemme koti vaan henkeä salpaavaa rekvisiittaa messuilta.)


Lisäksi ihastuimme ikihyviksi suomalaisiin GEPETTO -merkkisiin vanerinukkekoteihin ja -nukkekodintarvikkeisiin. Tässä alla hieman GEPETTON tuotteista kuvia. (Tämä ei ole maksettu mainos, vaan ihan pyyteetön mainos hienolle muotoilulle! Ja mitä paras idea joulupukin kontiin käärittäviksi itsekullekin.)


Tuotteet myydään näppäristi litteissä pusseissa, joten ne saa lähetettyä edullisesti kirjekuoressa. Tuotteet kootaan itse, mutta kokoaminen on hyvin yksinkertaista, eikä vaadi työkaluja. Kaikki tuotteet voi lakata tai maalata haluamallaan tavalla.










Mun mielestä nämä olivat todella nerokkaita lasten leluja. Sopivat hienosti sellaiseeen nukkekotiin, jolla lapset saavat leikkiä. Nämä tuotteet kestävät sukupolvelta toiselle ja tukevat suomalaista suunnittelua ja työtä. Minulla näitä ainakin kääriytyy muutamaan joulupakettiin.


Messuilta löytyi myös pieniä miniatyyrimaailmaan soveltuvia tilkkukankaita. Kylläpä taas iski tilkkutyöinto itsellekin.


Vai mitä sanotte tälläisestä minitilkkiksestä?


Ja messuähkyn kruunasi nostalginen Isoäidin jäätelömyymäläauto. Voiko retrompaa enää olla?

Mukavaa isänpäiväviikkoa teille kaikille! Yritän ehtiä koulukiireiltäni käsittelemmään Kreetan reissukuviamme, jos saisin vaikka loppuviikosta niitä laitettua vähän tännekin Välimeren tunnelmaa tuomaan marrassakuun pimeisiin iltoihinne.

Halaus kaikille!




















Kuvamuistoja Kreetalta

$
0
0

Tässä postauksessa pääsette kanssani hetkeksi Kreetan maisemiin, joissa vierailin perheeni kanssa syyslomalla. 



Toivottavasti saatte kuvista hieman lämpöä, valoa ja d-vitamiinia marraskuun kaamokseen. 





Syyslomareissumme oli oikein onnistunut ja koimme monta mukavaa elämystä. Hotellimme oli lapsiperheille soveltuva Maleme Imperial, jossa kaikki asiakkaat olivat suomalaisia. Palvelu oli ystävällistä ja ruoka erinomaista. Vierellä oleva meri ja uima-altaat olivat lasten mieleen. Itse nautin valmiista ruoasta, lasten ilosta, lämmöstä ja veden läsnäolossa. Säät olivat vielä syyslomallakin kertakaikkisen mahtavat! Turistikausi oli ohi ja kaikialla oli tilaa hengittää.


Kerrankin oli aikaa lukea kaikessa rauhassa lasten uidessa aamusta iltaan.



Meren huuhtomia kiviä oli meditatiivista katsella.


Lapset rakastuivat silittelyä kerjääviin katukissoihin.




Oliivilehdot olivat häkellyttäviä.



Ja maisemat henkeä salpaavia.









Kaikkialla oli juuri sitä rauhaa, jota kaipasin.


Kukkaloistoakin oli vielä nähtävillä vaikka Kreetalla vuodenaika oli kääntymässä syksyyn.


Juustoja, oliiveja....


... tuoreita mereneläviä sai nauttia yllinkyllin.




Meri, sininen, valkoinen, puhtaus, aurinko, rauha, vapaus....


Kiitos Kreetan Maleme, Hania ja Elafonissi, meille jäi hyvät muistot! Toivottavasti saamme vielä joskus nauttia vieraanvaraisuudestasi!


Ihana idea Deko-lehdessä

$
0
0

Löysin aivan huippuihanan idean uusimmasta deko-lehdestä. Tätä oli pakko kokeilla itsekin. Sain samalla tyhjennettyä päätäni sekä opinnoistani, mutta myös meidän perhettä syksyllä kohdaneesta surusta ja kivusta. Meidän rakkaalta kaniltamme, Wililtämme, katkesi selittämättömästä syystä pari kuukautta sitten yöllä toinen etutassu molemmista luistaan poikki.


Jouduimme pienessä ajassa miettimään Wilin kanssa lopettamisen, amputaation ja jalan kipsauksen välillä. Lopetus olisi tapahtunut sinä lauantaina Lahdessakin, mutta kipsausta varten piti lähteä Porvooseen asti. Amputaatiota ei sinä päivänä olisi kukaan osannut vissin tehdä. Päädyimme kipsaukseen ja niin Wili kärsi häkissään eristettynä villistä ja vapaasta elämästään, kipsin ja moninaisten lastahoitojen kanssa jo viisi viikkoa. Aika oli rankaa kanille, mutta niin oli perheellemmekin. Toisen kärsimystä on kamala seurata. Mutta nyt jalka on parantunut ja kaikki on taas ennallaan <3. Wili pomppii, hypii ja ilakoi normaaliin tapaan.


Deko-lehdessä 11/2016 oli tälläinen kiva idea tuunata muutamin kirjontapistoin valokuvia. Tekniikkaa oli ihan pakko päästä työstämään Wilin kuvasta.


Ostin Biltemasta tulostuspaperia, jonka avulla tulostetun kuvan voi siirtää kankaalle.


Tulostin paperille kuvan Wilistä viime toukokuulta, kun säilöin sille voikukkia talvenvaralle. Nyt häkkielämän aikana voikukista oli todella iso ilo.


Leikkasin tulostuspaperista kuvan ja sommittelin sitä kirjontakehyksiin. Kankaaksi valitsin satumaisen edesmenneeltä naapurin rouvalta saamani vanhan puuvillakangastilkun.


Silitin kuvan huolella kankaalle.


Ja irroitin sitten taustapaperin pois.



Kiinnitin kuvan kirjontakehyksiin ja kirjoin sitä lisää kevyesti muliinilangoin.


Kas näin. Pientä kirjontaa, suurella rakkaudella.


Ja niin Wili sai kuvansa lasteni kuvien joukkoon. Ihana pupu, kiva kun olet taas terve <3!

Wanhan ajan joulua Wanhassa Loviisassa

$
0
0

Vietimme eilen upean aamupäivän Wanhassa Loviisassa ja sen Wanhojen talojen jouluissa. Olen yhä kuin pilven reunalla. Miten ihmisillä voi olla niin kauniita koteja? Miten maailma voi ollakaan jouluhunnussaan niin kaunis? Kuinka minä, tavallinen tallaaja, sain kokea jotain näin visuaalisen kaunista? Kiitos jokaiselle Loviisalaiselle, joka avasi eilen seurueelleemme ovensa! Olette ihania ja hyväsydämisiä ihmisiäja teillä on upeat kodit!


Ylimmän kuvan tupa ja tämä herkullinen kattaus kuuluivat Taloon nro 10 eli Helgasin taloon, jonka perinteisen joulun lapseni nimesivät parhaaksi. Erityisesti heitä puhutteli tästä talosta löytynyt alkuperäinen puhelinkoppi. Miten ihana sellainen olisikaan omassa kodissa?


Yksi minussa eniten inspiraatiota herättänyt koti oli kiertueemme seuraava koti, koti nro 7, Lilla Ljuva. Koti oli kuin teatteriretki teatterin kulisseihin.







Minulla oli täysi työ saada pidettyä itseni nahoissani. Voisin jäädä tähän taloon viikoksi vain huokailemaan ja ihastelemaan. Hassuja, hauskoja ja kekselijäitä yksityiskohtia oli kaikkialla. Mitä ihmeellisempiä teatraalisia tavaraoita oli siellä, täällä ja tuolla. Kaikki oli ihanan bohemia ja täysin erilaista kuin missään aijemmin elämässäni näkemässäni kodissa ja totaalisen erilaista kuin "tylsässä" omassa kodissani.









Joulukoti 5 eli Kuninkaanlammen joulukoti oli täynnä joulurauhaa ja herkkuja. Tässä kodissa myös piha ja ihastuttavat viherkasvit saivat haukkomaan henkeä. Niin kaunista, niin taianomaista.
















Vai mitä sanotte? Huoh....


 Joulukoti kuudessa, tuoksui joululimppu. Koti oli sisustukseltaan valkoinen ja maalaisromanttinen.







Erityisesti minua ja seuralaisiani viehätti upeat makuuhuoneen ovet ja saman tyyliset lasiovikaapistot. Voih, tuollaisista minäkin tykkäisin.



Talossa 8, Huset vid ån, saimme tutustua kauniissa joulumiljöössä pienen Lucia-neidon ja talon emännän johdolla Ukrainalaiseen munankuorimaalaukseen.



Upeaa ihailtavaa kädentaitoa, jossa mehiläisvahalla ja munaväreillä työstetään munan pintaan mitä yksityiskohtaisempia kuvioita.


 Joulukoti nro 4, Villa Aaltonen, tarjosi meille jouluperinteitä kirsikkaglögin ja herkkujen kera.














 Mitäpä tähän nyt muuta voi sanoa, kuin kaunista on ja ihanan kodikasta. Huoh!





Mutta jälleen kerran se suurin Huoh taisi tulla joulukoti ykkösessä eli tekstiilitaiteilija Tina Karvosen kotona. Olen nähnyt tämän kodin jo ihan purkukuntoisena ja juuri tämän vuoksi en voi kuin ihmetellä perheen rohkeutta ja tarmoa pelastaa tämä talo vanhus. Ja katsokaapa mikä seikkailu meitä talossa odottikaan....






 
















Talo jakaantui kahteen osaan, joihin pääsi kulkemaan joko pihan kautta tai kiipeämällä tikkaita pitkin uunin pankon kautta.






Talo oli täynnä kekseleijäitä, hauskoja, ilkikurisiakin tyylikkästi tuunattuja esineitä ja hauskoja kädentöitä.



















Tässä vaiheessa piti jo melkein kiljua, että mä en kestä enää! Miten jollain voi olla näin hyvä mielikuvitus, huolellinen kädenjälki ja ihana persoonallinen koti!


Lasten mielestä kaiken kruunasi vielä talon pihalta löytynyt maailman hienoin puumaja.






Joulukoti nro 2, Ajurin talo tarjosi meille myös kivoja tuunausideoita ja mukavia käsityönä tehtyjä yksityiskohtia.










Tästä kodista löytyi paljon hienoja ristipistotöitä. Se ilahdutti minua, sillä ristipistoihin ei nykyään enää usein missään törmää. Itse tein niitä nuorena todella paljon. Pitäisiköhän kaivaa omatkin ristipistoaarteet esille uudelleen?



Viimeisenä ehdimme vielä piipahtaa joulukodissa nro 3, Pitkänpöydäntalossa. Talo tarjosi meille kaunista keramiikkataidetta ja yllätykseksemme myös upean tiernapoikaesityksen.



Talossa oli niin harras ja kaunis kynttilävalaistus, etä sieltä ottamani kuvat olivat liian sameita tänne laitettaviksi.

Wanha Loviisa oli taas mitä ihanin elämyskeidas. Harmittavasti osa ovensa avanneista kodeista jäi vielä näkemättä ja kokematta, sillä aikataulu oli neljässä tunnissa aika tiukka. Nähtävää ja koettavaa oli niin paljon. Ensi vuonna yritän järjestää itselleni yöpaikan Loviisaan, niin, että voin käydä puolet kodeista toisena päivänä, puolet toisena ja keskittyä molempina päivinä myös rauhalliseen herkutteluun talojen antimilla.

Jos joku lukijoista haluaa käydä vielä tässä joulun alla Loviisassa joulukoteja katsomassa, ovat ne auki myös 10.-11.12 klo 10-17.

Kiitos Loviisa!




Tonttulakki ja pieni pipoilta

$
0
0

Olen viimeaikoina poistanut opintostressiäni ompelemalla. Voi, että se onkin ihanaa puuhaa! Toisinaan en millään edes malttaisi mennä nukkumaan, vaan kone surisee vielä muun perheen tuhistessa unituhinaa. Voi, saisinpa joululahjaksi päivän, jolloin saan ommella aamusta iltaan!




Olen mm. valmistanut raitatrikoosta ja vanhasta Lidlin trikoopaidasta tonttumyssyjä meidän perheen joulurientoihin.




 Pitäsiköhän Wilillekin ommella oma myssy, kun niin tonttulakit kiinnostaa?



Lisäksi kävin ulkoiluttamassa viikonloppuna ompelukoneitani ystäväni tupaantuliaisissa, jossa pidin tuparivieraiden lapsille pienen pipopajan. Vanha Husqvarna Rosekin pääsi kirjontayksikköineen retkelle mukaan.


Samoin blogiyhteistyönä saamani Husqvarna Opal oli menossa mukana.


Eikä tietenkään sovi unohtaa upeaa Husqvarnan Quilt Designer konettani, jonka voitin v. 2001 Husqvarnan "Feel Free" -tilkkutyökilpailussa.





Olin leikannut pipoiltaan pipoaihiot trikooneuloksista jo valmiiksi, että pienetkin ompelijat pääsisivät heti vauhtiin.





Yhteen pipoon päätimme ommella Rosen kirjontayksiköllä sydämen. Rosen avulla kirjonta on kuin leikkiä. Muistikortti vain koneeseen ja kone raksuttaa kuvion ihan itse.



Kylläpä 5-vuotias ompelijatar oli tuotoksestaan iloinen.



Yksi pipodesigneri suunnitteli ja valmisti ompelemaansa pipoon koristeeksi upean rusetin.


Yksi pipo sai efektikseen korvat.


Ja yksi tonttumyssykin mahtui pipojen joukkoon.


Kyllä ompelu vaan on niin ihanaa ja sen ohjaaminen myös! Nyt joulun alla minulla onkin usempia isoja ja pieniä ompeluprojekteja työn alla. Kumpa vain ehtisi useammin työhuoneelle surrauttelemaan.

Mukavaa joulukuuta teille kaikille! Yritän palata pian takaisin, sillä blogipostauksia on taas tulossa useampia joulutouhujeni myötä.

Pellavakangasta ja murrettuja sävyjä

$
0
0

Olen taas onnistunut saamaan itselleni pienen rasitusvamman ranteeseeni ompelemisella. Mutta kyllä se on ollutkin sen väärti. Olen nimittäin aloittanut uutta tilkkutyötä! Enkä mitä tahansa tilkkutyötä, vaan tilkkumattoa, oikein isoa mattoa!


Ostin Lahdesta Rondo -design sisustusliikkeen loppuunmyynnistä ihastuttavan ROMO Linaran kangaskansion, jossa oli 150 A5 kokoista nukkapintaista vesipestävää pellavatilkkua. Kaikkien tilkkujen värit olivat murrettuja ja näin ollen toisiinsa täysin sopivia. Hykertelin koko matkan kotiin aarteeni kanssa.


Kotiin päästyäni sulattelin löytöjäni (ostin myös monta design tapettikirjaa, joista taittelen rasioita joululahjoille) ylhäisessä yksinäisyydessäni ja sommittelin kankaita työhuoneessani toisiinsa.




Voi ihanuus, mitä kaikkiea näistä saisikaan aikaan? Kaitaliina, tilkkutäkki....





.. vai matto? Heitin tilkkuja riviin työhuoneeni lattialle.....Matto, matto, matto.... Täydellinen matto olohuoneeseemme, jonne olen pitkää haaveillut suurta persoonallista, mutta ajatonta mattoa.




Ja sitten pitikin heti yötävasten väsyneenä ommella muutama rivi palasia yhteen. Ja saada ranne kipeäksi, mutta oli se sen väärti. Tuskin maltan nyt odottaa joululomaa ja vapaapäiviä, kun pääsen surruttelemaan mattoa lisää.


Mukavaa joulun odotusta teille kaikille! 


Joululahjavalvojaiset

$
0
0
 

Olen viime yöt ommellut viimeisiä joululahjoja. On rentouttavaa kuunnella koneen surinaa ja nähdä kangaspaloista syntyvän kauniita lahjoja. Olen tarvinnut todella tätä ompeluterapiaa. Ommellessa tunnen olevani kokonainen, sinut sen kanssa mitä teen. Alla kuvakollaasia ja vähän työvaiheitakin tuotoksistani.



Olen työstänyt mm. läjäpäin Marimekon näytepaloista patalappuja jouluviemisiksi. Patalaput tikkasin ympyräohjaimella.



Olen työstänyt useita sisustustyynyjä itselle ja pukinkonttiin.



Sisustustyynyjä ommellessani sain taas käyttää yhtä lempparipaininjalkaani eli piilovetoketjupaininjalkaa. On se vaan näppärä!













Ympyräohjainta ja vapaatikkauspaininjalkaa pääsin käyttämään myös joululiinassa, jonka ompelin tilkkutyönä äidilleni lahjaksi.




Ja niin äidille kääräistiin uniikki liina pakettiin.




Ihana pikkuinen kummityttöni saa minulta pienen villasukat ja Maileg-pupuvauvan ja matkalaukun, johon ompelin pikkuruisen patjan ja vanhasta neuleesta tyynyn ja makuupussin.


Ja koko ompelusessioideni ajan Wili-pupuni on seurannut minua viereisellä tuolilla. Hän on minun rakas ompelukaverini <3. Ja parantuneen jalkansa myötä, tämän joulun arvokkain ja tärkein lahjamme.


Oikein ihanaa jouluviikkoa teille kaikille!


Jouluiloa teille kaikille!

$
0
0

Neulanhaltija ja Neulanhaltijan työhuone toivottavat teille kaikille oikein iloista joulunaikaa ja rentouttavia hetkiä teille tärkeiden asioiden kera!

Ja kaunis kiitos kaikille sivuilla vierailleille! 500 000 lukuklikkauksen raja oli näköjään mennyt muutama päivä sitten rikki. Oh, hoh!

Nukketeatteria avaruusteemalla

$
0
0

Minulla on ollut hyvin rentouttava joulu. Olimme maalla ja annoimme itsemme etääntyä kaikesta kiireestä ja suorittamisesta. Olimme vain, luimme, pelasimme lautapelejä, katsoimme elokuvia ja söimme. Nyt olemme palanneet taas kaupunkiin, mutta levollisuus on yhä sisällämme.


Löysin syksyllä kirpputorilta hauskoja hahmoja, jotka saivat mieleni työstämään uutta nukketeatteria. Nyt teema tulisi pyörimään avaruusaiheissa ja kenties ensimmäisessä yökyläilyssä.







Löysin mm. kolmella eurolla kaksi erittäin laadukasta Zapp-nukkea, jotka pysyvät hienosti pystyssä ja taipuvat jos jonkinmoiselle mutkalle. Nukkejen vaatteetkin (jotka eivät nukketeatteriini päädy) olivat myös hyvin huolella ommeltuja.











Lisäksi löysin eurolla/kpl pari upeaa nukketeatterinukkea, joille ompelin uudet vaatteet ja päähineet batiikkivärjäystilkuistani. Vaatteet koristelin helmin.



























Toisen ukkelin nimeksi tuli kuu ja toisen tähti. Ukkelit ovat unimaailmaan johdattavia "nukkumatteja".


























Tämän projektin tiimoilla vierähtääkin varmaankin koko kevääni.Pitänee työstää tarinaa, huovuttaa planeettoja pallojen päälle, työstää asuja ja rekvisiittaa sekä suunnitella teatterin musiikit. Mutta tottakai välillä syntyy myös muita projekteja ja kouluakin pitäsi käydä vielä toukokuuhun asti. Tiedossa olisi ilmaisutaidon opintoja ja erityislapsi-opintoja työssäoppimisineen.

Luovuutta ja ilonhetkiä teille jokaiselle!


  Ja rauhaa sydämiinne vuodelle 2017!




Pieniä tonttusia Steiner-hengessä

$
0
0


Olen ommellut parina viimeyönä pientä tonttujen ja keijujen metsää. Metsään sain idean Steiner-päiväkodista, jossa sain olla työssäoppijana joulukuussa. Olen hymyillyt, ommellut, kirjonut, hyräillyt ja kulkenut yön pimeinä tunteina mielikuvitusmatkalle Satumetsään. Tässä kuvakollaasia hauskasta matkastani. Minulla ei ole mitään käsitystä mitä metsällä teen, mutta kuten Aino-mummoni tapasi sanoa: "Aika tavaran kaupittaa!"



Kaikki alkoi siitä, kun tein Steiner -päiväkodilla lasten kanssa heille perinteisiä yksinkertaisia villatonttuja jouluksi. Innostuin itsekin niin tonttusista, jotka söivät täyttyäkseen lampaanvillaista joulupuuroa, että työstin niitä kotiimmekin omien lasteni kanssa vaikka missä väreissä.


Tonttu idea alkoi muhimaan joululomalla todenteolla mielessäni... ja piirtelin jos jonkinmoisia kevät- ja syys tonttusia vihkonkulmiin...

Nyt kevättä odotellessa, aloin ideoida tontuista kukkaiskansaa ja siitä se sitten lähti...

Ensin ompelin kukkaiskansalle puun....



Wilikin nyökkäili, että hyvä tulee....



Pitkästä aikaa päätin Steiner-henkisesti kirjoa tonttuset myös käsin.







Satumetsässä oli kaksi pientä vihreää taloa. Pientä tyhjää, suloista taloa. Vai olivatko talot tyhjiä sittenkään...







Mitä mitä mitä?... Talossa asuikin pienet hiippalakkitonttuset...



Mitä, mitä, mitä ihmettä ?... Eihän nämä olekaan mitä tahansa tonttuja, vaan.... kukkaiskansaa...






Ja voi, yön pimeinä tunteina sain käsistäni syntymään jotain tälläistä. Olen superiloinen. Olipa mukava pikku-projekti, jonka voisi työstää joskus lastenkin kanssa. Tai johon voisi jatkaa hamoja lastenkin kanssa....

Eli projekti jatkuu....ihan varmasti vielä... pitänee vain käydä hamstraamassa jostain lisää villakangaspaloja.


Kevään odotusterveiset teille kaikille! Minä postaan taas, kunhan ehdin vähän lasten kanssa jatkotyöstää Satumaatamme. Halaus kaikille!



Tulppaanikansaa ja talviunilta herännyt karhu Satumetsässä

$
0
0

Viime postauksessani aloitettu tonttujen ja keijujen ja muun kukkaiskansan Satumetsä on saanut eilen illalla lisää osia.



Hyvän ajan pienelle ompelu - ja kirjontahetkelle minulle tarjosi elokuva-ilta 12-vuotiaamme kanssa. Katsoimme nostalgisen, puhuttelevan ja historian havinaa sisätävän elokuvan Sinuhe Egyptiläinen. Olen itse lukenut tämän kirjan yläasteella ja se teki minuun suuren vaikutuksen. Nyt löysin dvd:n Prismasta eurolla, joten siihen oli toki tartuttava. Olipa ihana ja ajatuksia herättävä elokuva, Suosittelen!!!


Mutta nyt takaisin Satumetsääni. Sinne syntyi elokuvaillan aikana tulppaanikansaa. Tuunasin ne jouluksi työstämistäni Steiner -tontuista.





Lisäksi tein yhden valkoisen krookus -tontunkin.


Myös reilu kymmenen vuotta sitten huovuttamani Otso pääsi mukaan keväiseen Satumetsään. Se ei oikein ollutkaan koskaan löytänyt paikkaansa mistään, Nyt se tallusteli kukkaiskansan keskellä kuin Metsänkuningas ikään.

Ja pitihän juuri talviunilta heränneelle karhulle työstää myös syötävää, että Otso pysyisi leppoisampana Niinpä työstin sille pikapikaa mehiläispesän, joka tihkuu herkullista kevätkukkien hunajaa.



Mehiläispesään käytin vanhaa villapaitaneulosta. Samaa,  josta ompelin kukkaiskansalle vartaloaihiot.






Kylläpä pesässä käykin kuhina, kun mehiläiset työstävät kevätkukkahunajaa...


Mutta me saamme vielä odottaa Suomessa kevättä tovin. Onneksi tänään sentäs tuli lunta ja ulkona on nyt kauniin valkoista ja puhdasta. Tämä Satumetsä projektini jatkuu, kunhan saan hankitua jostain sinistä huopaa. Työstän siitä jonkinlaisen joen tai vesiputouksen metsään. Ja voipi olla, että kun saan huovutusvillaakin hankittua, työstyy Satumetsään vielä muitakin eläimiä. Pieni orava olisi ainakin suloinen. Tästähän vois työstyä jokin pieni nukketeatteri. Sur, sur...kulläpä pääni surraa taas tarinaa, rentouttava joululoma on siis tehnyt tehtävänsä. Olen taas voimissani!

Kevättä tyynyssä

$
0
0

Minä kuplin nyt kevättä. On rauhoittavaa lykkiä suksilla metsän siimeksessä, luistella jäällä kaulahuivi liehuten ja täyttä koti kevätkukilla. Aurinko pilkistelee jo, päivät pitenevät. Jee!

Työstin keväthöyryissäni kotiini kevättä sisustustyynynkin muodossa. Tyynynpäälliseen tuunasin tuttavaltani saamani, hänen äitinsä valmistaman, keskeneräisen seinätekstiilin, joka oli pari vuotta odottanut kangaskaappini kätköissä uutta syntymää.


Sakset vain kehiin ja naps, naps, seinätekstiilistä työstyi pika pikaa tyynynpäällinen...


Tyynynpäällisen sivuun ompelin valkoisen tarranauhan, kun varastoistani ei löytynyt yhtään sopivan mittaista vetoketjua.


Taustakankaaksi valitsin tukevaa vaaleansinistä puuvillamarkiisia, jota kaapissani oli (myös jostain perittynä) juuri sopiva palanen.


Kukkasia tämän tyynyn myötä teidän jokaisen kevääseen!





Ja kiitos Päivi L:lle vielä tästä(kin) käsityö/-käsityötarvikelahjoituksesta!  


Villahuopalahjoituksia ja pientä projektin poikasta tuleville synttäreille

$
0
0


Minulla on nyt ollut useita ilonpäiviä. Opinnoissani alkanut valinnaisaine, ilmaisutaidot ja lasten luovan ilmaisun tukeminen, on saanut minut taas henkiin. Olen saanut oppia uutta, kokea hienoja elämyksiä yhdessä luokkatovereideni kanssa ja saanut alkaa suunnittelemaan nukketeatteria yhdessä kahden luokkatoverini kanssa. On aivan mahtavaa tehdä töitä yhdessä, kun usein puurtaa vain yksin.

Ilmaisutaidon projekteja varten otin taas yhteyttä lahtelaiseen Volar Plastic -tehtaaseen ja ilokseni sain sieltä vaikka minkälaista materiaalia tuleviin projekteihini. Olen super iloinen!!!


Työhuoneeni on nyt oikea ideakeidas. Kasasin sinne kaikkea materiaaliani ja ideoitani tulevia projekteja varten ja kutsuin opiskelukavereita meille ideoimaan. Hyrrr, kylläpä ajatus hyrrää....



Myös Lahden Iskun tehtaanmyymälä antoi hyvin huokeeseen hintaan pakanloppuja (nuo rullat) projektejani varten. Joista innoissani tekaisin jo lapsen kanteletuntien aikana yhden pikkunarsissin kukkaismaailmaani :).



Näissä kuvissa Volar Plasticin lahjoituksia: Upeaa laadukasta villahuopaa ja paksuja tekokuituhuopia. Kyllä näistä keksii vaikka ja mitä!


Tyttären kanssa pitikin heti vähän työstää lahjoituksista jotain. Hänellä on tulossa ensi viikonloppuna 7-vuotis Aloha Hawaji synttärit ja siitä ajatus sitten lähti.




 Neiti halusi työstää synttäreille surffilaudan :).


Leikkasimme Volarilta saamastamme paksusta tekokuituhuovasta surffilaudan, jonka tyttö koristeli pienin huopakukin.





 Myös Wili osallistui (kuten aina) innokkaana kädentaitotuokioon.



























Vielä muutama lehti ja lainelautta on valmis. Ajatuksena on kuvata kaikki synttärivieraat lainelautailemassa. Teen kankaista taustan, jota vasten kuva otetaan. Saapa nähdä miten onnistun.

Aloha!

Kangasnäytteistä matto

$
0
0


ROMOn kangasnäytteistä työstämäni mattoprojektini jatkui taas viikonloppuna. Vieläkään matto ei ole täysin valmis, sillä taustakankaat ovat vielä hakusassa. Mutta tässä postauksessa on kuvia projektini etenemisestä.


Kaikkihan sai siis alkunsa Sisustusliike Rondon loppunmyynnistä, josta ostin kahdella eurolla upean 150 kpl  A5-kokoista kangasnäytettä sisältävän sisustuskangaskansion. Kankaat ovat 100% vesipestävää pellavaa ja sävyt murrettuja.




Jokainen kangas oli jo valmiiksi reunoiltaan huoliteltu, joten niiden repiminen kansion liimasaumasta oli helppoa ja nopeaa. Blogiyhteistyönä saamani Husqvarna Opal sai taas toimia työkoneenani.







Ja niin matto alkoi työstyä rivi riviltä. Jokatoisen näytetilkun halkaisin kahtia, jotta tilkkupintaa tuli eloa.





Pieni ompelukaveri oli kokoajan vartioimassa työskentelyäni. Uskomaton kani, kun ei edes pure johtoja, jotka luikertelevat aivan vierestä. Ehkä "äiti" on kieltänyt jo niin monesti häntä saalistamasta johtokäärmeitä, jotta ne eivät enä edes kiinnosta. Hyvä niin!



Tässä vaiheessa olen siis nyt. Tikkaan maton taustakankaaseen ja välivanuun kahdessa osassa, kuten teen tilkkutäkkienkin kanssa. Tikkauksen jälkeen yhdistän palat toisiinsa oikeat puolet vastakkain, poistan vanun saumanvarasta ja ompelen nurjalta puoleleta yhdistyssauman piilopistoin kiinni.




Tulevien "Aloha" -synttärikemujen jälkeen pitänee lähteä metsästämään taustakangasta ja vanua mattoon. Nyt se lepää oven karmilla ja odottaa.


Tyhjästä, tukevapahvisesta näytekansiosta saa vielä hyvän sermin tuleviin nukketeatteriprojekteihin. Kangasnäytteitä jäi tästä projektista yli yksi kokonainen ja yksi puolikas. Aika hyvin mitoitettu, eikö?


Mutta nyt villasukat jalkaan ja koulutehtävien pariin, aiheena Kuvallinen ilmaisu ja kädentaidot varhaiskasvatuksessa. Mielenkiintoista!


Aloha -synttärit

$
0
0

Meillä juhlittiin eilen Aloha -synttäreitä. Nuorimmaisemme täytti 7-vuotta. Synttärien teema valikoitui matkakuumeisen perheen (joka ei ole oikeasti lähdössä minnekään reissuun) unelmien aurinkoranta fiilisten pohjalta. Aloha -teemaa varten sain lahjoituksena laukullisen Hawaji- juhlarekvisiittaa. Kiitos Outi & co! Lahjoituksenne sai suunnittelumme lentoon. Ja kiitos myös Anulle & Co:lle upeasta Meksikosta tuodusta paperileikatusta viirinauhasta!



Alla kollaasia synttäreistä, joihin kuului mm. nukketeatteriesitykseni "Kevät" ,surffausta huopa-aalloilla (sekä synttärivieraiden surffauskuvaukset) ja tottakai herkuttelua ja monenmoista askartelua. 





Kevät-nukketeatteri toimi hyvänä tervetuliais-seremoniana näihin meidän kesäjuhliin :).


Surffausta varten ompelin Iskun tehtaanmyymälästä saamaani verhoilukankaaseen merellisen maiseman Volarilta lahjoituksena saamistani huopakankaista. Sankari työsti itse tuon upean surffilaudan. :).

Jokainen vieras pääsi surffailemaan ja saa jossain vaiheessa kuvan surffailustaan muistoksi ja kiitokseksi.




Ja eiväthän juhlat ole mitään ilman herkkukekkereitä. Ideoimme tarjoilut yhdessä sankarin kanssa. Kiitos Teija-kummille lastenkutsujen tarjoiluavusta!






 
Tarjolla oli herkkuja hotdogeista erilaisiin merellisiin viritelmiin kuten Sulhaspiirakka-rapuihin, vesimelooni kilpikonnaan banaani-delfiineihin ja aurinkoranta-mokkapaloihin.



Askarteluiksi sankari oli ideoinut sekä helmikorujen tekoa, piirtämistä, että pienten urffilautojen tekoa. Wilikin oli somistautunut hetken teeman mukaan, mutta ei oiken digannut kaulapannastaan. Sen sijaan kaislaliinamme maistui Wilistä oikein hyvältä, tai ainakin sitä oli kiva repiä....


Mukavat olivat juhlat ja lapsilla oli hauskaa. Hawaji -rekvisiitta jäi vielä koristamaan kotiamme, On kiva kun aamulla herää värikylläiseen arkeen.

Iloista tammikuuta teille kaikille!

Tulevaisuusmietintöjä ja pieniä askareita lapsen kanssa

$
0
0

Olen viimepäivät miettinyt kaikessa hiljaisuudessa tulevaisuuden haaveitani. Lapsi- ja perhetyönopintoni (lastenohjaaja) loppuvat toukokuussa. Pian on taas aika ja selkeä tarve miettiä taas palkkatyötä. Mitä minä haluan? Mikä olisi se taito ja työ, jossa voi olla maailmalle tai edes yhdelle ihmiselle tarpeellinen? Missä työssä olen parhaimmillani? Missä saan toteuttaa itseäni ja visioitani? Missä saan olla aikuinen ja olkapää? Missä saan nauraa? Mikä työ on riittävän vaihtelevaa poukkoilevalle luonteelleni? MIkä työpaikka tarvitsisi minua ja haluaisi minut tiiminsä jäseneksi?


Päädyin pohdinoissani neljään eri työpaikkaan Lahdessa. Kauemmas en vielä voi lähteä työtä tekemään. Lapseni ja perheeni tarvitsevat vielä minua niin paljon. Työmatkoihin ei saa tuhrautua liiaksi aikaa omalta perheeltäni ja sen hyvinvoinnilta. Työt, jotka kriteerini täyttivät ovat kädentaitojen ohjausta lapsille, nuorille, aikuisille ja ikäihmisille sekä arjen kasvatusta  ja vierellä seisomista lapsille, koululaisille ja nuorille. "Heitin verkot veteen" ja katson mitä tuleman pitää. 


Jos kukaan ei tarvitse minua kotini ulkopuolella, teen itse työn taas kotiini ja aloitan taas uran perhepäivähoitajana. Minä haluan olla hyödyllinen! Minä haluan työtä! MInä haluan kuulla naurua ja olla osa tätä yhteiskuntaa ja sen tulevaisuutta.


Omat lapseni odottavat myös paljon äidin työllistymistä. Rahat ovat tiukilla ja he näkevät, että äiti tarvitsee tekemistä. Bloggaus, nukketeatterit ja satunnaiset käsityökoulutukset eivät enää riitä. Työtä pitäisi olla enemmän, että siitä jäisi jotain sukanvarteenkin. 




Bloggausta en lopeta, en, vaikka työtä löytäsiinkin. Tämä on jo niin elämäntapa, että tyhjältä tuntuisi, jos tätä en tekisi. Olen myös saanut mukavasti yhteistyökuvioita blogiin ja nukketeatteriprojekteihini, jotka saavat bloggailuun uusia tuulia.

Tässä kuvasarjassa Gepettolta blogiyhteistyönä saamani ihana Roombox, jonka tyttäreni tuunasi kanssani omille Shopkinsseilleen. Gepetton tuotteita olen postanut aijemmin täällä.






Kyllä nyt taas passaa tytön leikkiä, kun oma Shopkins -tyttö sai lemmikkikoirineen oman pienen kodin.









Myös minula on töideni kanssa "Hei, täältä tullaan työelämä!" -fiilis. Jollainlailla minulla on usko, että elämä kantaa. Onhan se kantanut tähänkin asti. Olen saanut elämältä paljon vapaa-aikaa ja aikaa luovuudelle ja perheelleni. Nyt haluan antaa myös omalta osaltani kiitokset elämälle.


Mukavaa tammikuun loppua teille kaikille! Nauttikaahan kevätauringosta, perheistänne ja läheisistänne!

Halaus teille ihan jokaiselle!




Avaruuspuku ja raketti

$
0
0

Olen aloittamassa ensi viikolla ilmaisullisen ryhmätyön kahden opiskelukaverini kanssa. Työstämme projektissa avaruusteemaa luovanilmaisun näkökulmasta leikkimisen, liikkumisen, draaman, musiikin ja kuvataiteen kautta päiväkoti-ikäisten kanssa. 


Minun avaruusteemainen nukketeatteri sai siis mukavaa tuulenvirettä alleen. Sitä pääseekö nukketeatterin käsikirjoitukseni sellaisenaan (tai nukketeatteri-ilmaisu ylipäätään) mukaan ryhmätyöhömme en vielä tiedä, mutta jotain piti minun kuitenkin työstää, että aloin virittyä avaruustunnelmaan. Minun ajatukseni kulkee parhaiten kädentyötä tehden ja teemaan liittyvää kirjallisuutta lukien.










Eräänä iltana käsissäni syntyikin avaruuspuku kangaskauppa Wexlerin lahjoituskankaista tarinani päähenkilölle, joka oppii avaruuden painottomuudessa irtautumaan peloistaan ja kömpelyydestään.

(Kangaskauppa Wexlerillä on muuten nyt mahtava loppuunmyynti, joten kipin kapin sinne ostoksille. Aukioloajat löytyvät heidän facebook sivuiltaan.)






Toisena iltana päänsisäisen ajatteluprosessini tuotoksena syntyi raketti Volarin lahjoittamasta huopapalasta.


























Blogi-yhteistyönä Husqvarnalta saamani Opal sai taas näyttää kykynsä paksujen nelinkertaisten huopasaumojen kanssa. Ja hyvinhän kone jaksoi. Oma ranne sensijaan sai taas rasitusvamman.







Ja niin ajatus sitten lähti lentämään uniseikkailusta avaruuteen. Saapa nähdä mitä kaikkea avaruus-teemasta kaverien kanssa keksimmekään. 

Mukavaa alkanutta helmikuuta teille kaikille! 

Tilkkumatto on nyt valmis!

$
0
0

Huonekaluverhoiluun tarkoitetuista ROMOn Pellava-kangasnäytteistä valmistamani matto on nyt valmis. Siitä tuli juuri sellainen kuin kuvittelinkin. Ihana projekti ja tosi nopeakin! Olin haaveillut tälläisestä ruutumatosta jo pitkän aikaa.


Tavoistani poiketen päätinkin ommella tämän maton "pussiksi", enkä edes laittanut vanua mattokerrosten väliin. En nimittäin halunnut mattoon reunatikkausta, jonka vanu tai kahdessa osassa tehty tikkaus olisi vaatinut.



























Maton taustakankaaksi löysin Wexlerin loppuunmyynistä todella paksun, tukevan ja laadukkaan huonekalukankaan 5€/m. Eli koska kangasnäytteet maksoivat Rondon loppuunmyynnissä 2 € ja taistakangas 10 €, tuli matolle hintaa ruhtinaalliset 12 €. Kukkaro kiittää!


Ompelu- ja tikkauslankana matossa käytin joskus hamstraamanaani Gutermannin harmaata tikkauslankaa. Lankaa kului suurin piireti yksi rulla. Alalankana käytin luonnon vaaleaa tavallista Gutermannin ompelulankaa.



Ompelun tai tikkauksen aikana en käyttänyt lainkaan nuppineuloja vaan harsin kiltisti kangaskerrokset toisiinsa. Inhoan nuppineuloja, sillä saan niillä aina verta sormenpäistäni. Harsimisesta sen sijaan pidän paljon. Se on jotenkin terapeuttista puuhaa. Sitä voi tehdä musiikkia kuunnellen tai lasten kanssa leffaa televisiosta katsellen.


Kääntöaukon suljin piilopistoin käsin.


Maton tikkauksessa blogiyhteistyönä saamani Husqvarna Opal toimi taas moitteettomasti.


Ja niin matto tuli valmiiksi. Tykkään ihan tosi tosi paljon lopputuloksesta. Matossa näkyy kaikki kotimme värit kauniissa harmoniassa.


Ja koko projektin ajan ihana Wili seurasi minun puuhiani vierestä odottaen rapsutuksia. Voi, että mä rakastan tuota uskollista luppakorvaa! Se on ihan paras lemmikki!

Mukavaa talvipäivää teille kaikille!






Kaukoputki pahvirullasta ja skyr-kansista

$
0
0

Nyt pääsette seuraamaan opintoihini liittyvän avaruusprojektin tuotekehittelyä, ideointia, työtapoja ja kenties myös joskus syntyvää lopputulostakin.


Tuotoksia syntyy nyt joka ikinen päivä, mutta tänne blogiin en niitä varmaan ihan alvariinsa ehdi (malta) päivitellä. Tiedossa on siis kuitenkin jotain tämän suuntaista....

Eilen illalla kehitelin kaukoputkia, josta maailman kauneus näkyy monin eri värein. Siitä tuleeko nämä mukaan projektiimme, en tiedä, mutta kokeilinpahan ainakin.

Kaikki lähti siis liikeelle keräämistäni monivärisistä Skyr- rahkan kansista.


Kynsilankan poistoaineella niistä sai päiväysleimat pois helposti ja uusi elämä saattoi alkaa.







Minulla oli varastossa paksuja pahviputkia kangasrullien sisältä. Ja kuin ihmeen kaupalla Skyr -kansi oli niihin täsmälleen oikean kokoinen.





Päällystin rullan serkultani saamilla vanhoilla farkuilla. (Kiitos kaunis Asta!)






Näytetään IMG_1638.JPG

Tein yhden protyypin soveltuvaksi aikuisen ja lapsen käteen ja yhden sopivaksi avaruus-nukketeatterin päähenkilön käteen. Putket koristelin Wexleriltä saamallani hopea kankaalla. (Kiitos Wexler!)

























Ja niin horsmilla värjäämäni neulenallukka vaihtoi väriä kaukoputken mukaan.

Mukava pieni askare, joka viritti minut iloiseksi.



Foliomaalaus

$
0
0

Avaruusprojekti jatkuu.... 

Tässä postauksessa esittelen mukavan nopean ja näyttävän foliomaalautekniikan, jota saatamme käyttää työryhmäni kanssa opintoihin liittyvässä taideprojektissamme lasten kanssa. 


Tekniikkaan tarvitaan foliota ja sormivärejä.



Foliot rypistetään ja oijotaan kevyesti, jonka jälkeen ne toimivat sormimaalauspintana.




Tässä kuvassa on hyvin nähtävissä kuinka samoilla sormiväreillä syntyy aivan erilainen lopputulos foliolle ja vesiväripaperille. Folio tuo työhön jää- tai avaruusmaisen efektin.



Sormivärimaalaus on ihanaa. Käyttämäni värit ovat iholle pehmeitä ja niiden levittäminen paperiin ja folioon on hyvin terapeuttista. Käyttämäni värit lähtevät myös käsistä pois jo pienelläkin vesipesulla.

Näytetään IMG_1641.JPG

Jotain tämän tyylistä olisi nyt suunnitteilla. Lapset saavat leikata kartonkiin reiät itse ja sommitela mustan taustan haluamallaan tavalla folion, glitterein, kuvioita piirtäen. Miltä näyttää?
Viewing all 531 articles
Browse latest View live