Turkoosit tennari-tallukkaat ovat nyt valmiit. Niistä tuli hurjan hauskat ja jalassa... Ah, niin ihanat!
Mutta vielä viimepostauksen jälkeen oli paljon tehtävää, jotta tallukkaat, nuo hämäläiset perinnejalkineet, olivat käyttökelpoiset.
Ensin ompelin sisäpohjan kiinni tallukkaaseen. Tässä vaiheessa lesti on välttämätön! Olin onnistunut kadottamaan jonnekin neulatyynyn, jossa säilytän kaarevaa verhoiluneulaani, jolla pohjan aina ompelen. Nyt väänsin uuden neulan parsinneulasta. Kauppaan en nimittäin päässyt, sillä olemme koko perhe angiinassa. Väännetty parsinneula (terävällä kärjellä) toimi kuitenkin paremman puutteessa ihan ok. Lankana käytin vahvaa tikkauslankaa.
Seuraavaksi leikkasin pohjan saumanvarat sopiviksi ja käänsin ne niin, että ne peittivät koko pohjan.
Pohjan ompelun aikana on tärkeää, että tallukka on nauhoitettu kiinni lestin ympärille, jotta tallukasta tulee varmasti halutun kokoinen. Minä en löytänyt sinä päivänä sopivan mittaisia nauhoja varastoistani, mutta nämäkin menettelivät.
Tämän jälkeen alkoi tallukoiden pohjan ompelu. Se on kaikista rankin vaihe koko tallukan valmistusprosessissa. Etenkin tuo koron kohta, on ihan syvältä.
Lankana käytän pikilankaa, jonka kiinnitän erityiseen tallukasneulaan halkaisemalla langan neulanpäällä. Tallukasneula on lähes tasapaksu teräväkärkinen neula, jossa neulansilmä on yhtä paksu kuin itse neula. Pikilanka taas on paksua steariininomaisella päällisellä päällystettyä extravahvaa lankaa.
Tallukkaat ommellaan aina kahdella neulalla samaan aikaan. Eli langan molemmissa päissä on ompeluneulat.
Ompelussa käytän apuna hohtimia ja toisinaan myös naskalia. Muuten en jaksa ommella siistejä ompeleita paksujen kankaiden ja huopien läpi.
Tämän näköinen ompelusta tulee. Pohjahuopa, jonka voi myös tehdä perinteisellä tavalla useista kankaista päällekäin ommellen, tulee olla suurempi kuin tallukan pohja. Ylimenevä pohja leikataan ommelvanasta 3-5 mm päästä pois, kun ommel on valmis.
![]()
Huopapohjan kiinnityksen jälkeen alkaa tallukoiden valmistuksen toinen, ei niin minulle mielekäs osuus, myrkkyosuus. Tätä ei perinteisiin tallukoihin tehdä, mutta koska haluan, että valmistamani tallukat kestävät vuosia, vahvistan aina pohjan suutarilta ostamallani kumilevyllä. Myrkylliseksi tämän vaiheen tekee TIXOn kontaktiliima, jota käytän. Se on ainut liima joka kestää pohjassa vuosia kosteassakin kelissä. Ja ainut liima joka ylipäätään liimaa huovan ja kumin toisiinsa :).
Liimauksen ajaksi pukeudun tyylikkääseen suoja-asuun.
Jos joku teistä tietää vaihtoehdon pohjustamiselle, otan uusia ideoita mielelläni vastaan!
Kumipohja on liimauksen ajan reilusti suurempi kuin tallukan pohja. Ylimenevä osa leikataan pois liimauksen kuivuttua.
Pohjaliimauksen jälkeen sidon tallukat matonkuteilla ja nostan ne lämpimään ulkovarastoon kuivumaan.
![]()
Liimauksen kuivuttua ja muovilevyn leikkauksen jälkeen, maalaan vielä tussilla mahdolliset silmään näkyvät liimaröynäät pois huovan ja kumin välistä. Ja korjaan mahdolliset irvistävät kohdat vielä uudelleen liimalla.
![]()
Ja niin nämäkin Finnish design and made in Finland -tallukat valmistuivat :) . Upeat kierrätysmateriaaleista valmistuneet hämäläiset perinnejalkineet saavat tekijänsäkin hymyilemään ja hykertelemään.
![]()
On voittajan fiilis. On se vaan hienoa, että osaa kengätkin tehdä. Toivottavasti asiakaskin tykkää. Ja jos ei tykkää, niin ei haittaa, nämä ovat minullekin villasukan kanssa sopivat :). Turkoosi on aika makea väri keväthangilla.
Teen aina asiakkaalle vielä mukaan tälläisen kartonkilipareen, johon laitan näytteet kaikesta mitä hänen tallukkaansa ovat sisäänsä kätkeneet (paitsi siitä liimasta) .
![]()
Mukavia kevättalven pakkaskelejä teille kaikille. Minä parantelen nyt perheeni kanssa angiinat pois ja ensi viikolla lähden esittämään Avaruus-nukketeatteria lapsiryhmille. Mukavia hetkiä siis tiedossa.
Lämmin halaus kaikille!
