Neulanhaltija

Aina joskus käy niin, että minulla on vain yksi hoitolapsi päivähoidossa. Tällöin teemme ex-temporee specialjuttuja, lapsen omien toiveiden pohjalta. Joskus on käyty kirpparilla, joskus syöty burgerit, joskus levätty päivälepo trampoliinilla, joskus käyty shoppailemassa leluja ja joskus katsottu lasten aamuohjelmia telkkarista.

Tässä muutama päivä sitten yksi 3-vuotias ihanuus oli ainokaisena ja toivoi että ompelemme hoitopaikkaan hernepusseja, joilla temppuiluun oli kovin ihastunut omalla kesämökillään. Ja näinhän me teimme!

Lapsi sai itse valita kankaan hernepusseihin kangasvarastostani. Kankaaksi valikoitui Almandiinin ihastuttava Pandat-puuvillakangas. Kankaan ostin Almandiinilta Lahden Kätevä ja tekevä -messuilta. Almandiinin kankaisiin pääset tutustumaan täällä.

Lapset tykkäävät tosi paljon ompelusta, ihan nämä pienetkin. Ommellen saa niin nopeasti valmista ja työnjälki on koneella ommellen "ihan kuin kaupasta ostettu".

Ja paras palkinto ompelusta oli tietysti se että hernepussit sai heti käyttöön. Ne lentelivät trampalla taivaalle asti, niiden yli hypittiin ja niitä kopiteltiin. Ne päässä, selässä ja jalkapöydällä tasapainoiltiin ja pehmotkin laitettiin päiväunille niiden päälle.

Pusseja valmistui seitsemän kappaletta ja niihin meni 4 pussia herneitä, jotka mieheni kipaisi meidän ommellessa lähikaupasta ostamassa.

Kuin sattumaa, pari päivää hernepussien valmistumisen jälkeen päätimme lähteä perheellä Ähtäriin Lumi ja Pyry -pandoja katsomaan. Ja voih, kuinka suloisia ne olivatkaan!!! Niin rentoja nautiskelijoita, että itsekin aivan koin meditatiivista rauhoittumista. Molemmat mussuttivat bambuversojaan letkeästi köllötellen ja ulkona oikaisivat itsensä selälleen kuin olisivat ottaneet aurinkoa. Olisi upeaa ollut tehdä tuonne retki hoitolastenkin kanssa, mutta noin pitkä matka Lahti-Ähtäri-Lahti, olisi ollut yhtä piinaa pikkuihmisten kököttää hikisenä autossa. Myös Ähtärin pääsyliput olivat jo viisihenkiseltä perheeltä aika suolaisen hintaiset. Mutta oli ne Pandat kyllä suloisia <3. Itse yövyimme Ähtäri-päivän jälkeen mökillämme, joka sijaitsee asiallisen matkan päässä Ähtäristä.

Minä jatkan vielä muutaman päivän töitä ja sitten siirryn kesälaitumille oman perheeni kanssa.

Mukavaa kesää teille kaikille!!!!!

(Postaus sisältää loppupuolellaan pienimuotoista blogiyhteistyötä A.Wennström Oy:n Vesiväritehtaan Seriväri -kankaanpainovärin tiimoilta.)

Kesälomani alkoi viikko sitten. Pitkästä aikaa kesälomani onkin tavanomaista lyhyempi, koska teen työkseni jotain muuta kuin opetushommia (tai olen työttömänä). Ensimmäisen kerran olenkin nyt vähän kirjannut kesätapahtumia ja tapaamisia kalenteriini, jotta ehdin nauttia tasapainoisesti pelkästä oleilusta ja ystävistä.

Ensimmäisenä lomapäivänä hyppäsin kahden lapseni kanssa OnniBussiin ja matkasimme Ouluun ystäväperheen luo kässäilemään ja fiilistelemään vanhaa kotikaupunkiamme.

Kyläpaikassa meitä odotti monet mukavat leikit ja herkulliset tarjoamiset sekä ystäväni, jonka vetoketjun ompelukammo piti kesyttää ja konekirjontataito vetreyttää sekä hänen ratsastusta harrastava tyttärensä, jonka ratsastustarvikekassi oli auttamattomasti liian pieni.

Ystävälläni oli vanha, mutta hyvin toimiva tukeva ompelukone, josta löytyi kaikki tarvitsemamme paininjalat vakiovarusteina, niin vetoketjun ompeluun kuin koneparsintaankin /konekirjontaankin. Minulle PFAFF on ompelukonemerkkinä tuttu kansalaisopiston työajoiltani ja hetken verryyteltyäni muistin kaikki tämänkin ompelukoneen kikat.

Ja niin me sitten ommeltiin..... ja minä sain aika paljon katsella kun muut ompeli, ihanaa!!!!!

Ja niin upea laukku oikeaan tarpeeseen valmistui yhdessä ommellen lapsen kanssa. Rispaantumaton villahuopakangas on niin hyvä materiaali lasten ensimmäisiin ompelutöihin, kun kappaleita ei tarvitse huolitella tai applikoinnissa käänneellä saumanvaroja applikoitavan kuvan alle.

Myös vetoketjut saatiin kesytettyä ja monta kivaa pikkupussukkaa ommeltua. Minä niin nautin juuri tälläisistä lomista (tai tapaamisista) kun saan tehdä käsitöitä jonkun toisen kanssa. Täällä Lahdessa olen niin yksin aina näiden ompelusteni ja askartelujeni kanssa, että toisinaan ihan hirvittää. Mutta nyt fiilistelin yhdessä tekemistä (ja käsitöiden ohjaamistakin) täydestä sydämestäni!!!!

Ompeluprojektien välillä oma tyttäreni tilasi minulta hevosen mallisen jakkaran tai keppihevosen pään. Päätin vuosien jälkeen kaivaa virkkuukoulun esiin ja palauttaa päähäni virkkaamisen terapian.

Mitään ohjeita minulla ei ollut, vain kuva lapsen matkalukemisen kannesta. Mutta en minä oheita malttaisi lukeakaan. Olen vähän sellaisen yrityksen ja erehdyksen kautta tekijä.

Älkää naurako!!! Minä en tosiaankaan ole mikään virkkuri. Omaan enemmän taitoja ompelukoneen ja liimapuikon kanssa. Mutta joo.... Ajattelin, että virkkaan lapseni toiveesta hevoselle tuollaisen otsakuvion ja sitten vielä silmienkin valkuaiset valmiiksi, jotta työ etenisi nopeammin. No, tuota.. Ei menneet silmät kuitenkaan ihan putkeen.... reunat olivat rumat ja silmät väärissä paikoissa. Kaulakin on vielä ihan vaiheessa.

Luojan kiitos, oli juuri saanut Wennströmm Oy:ltä blogiyhteistyönä perhepäivähoitoryhmälleni syksyn ja talven kädentaitohetkiä varten Serivärin kankaanpainopvärejä ja siinä oli pelastukseni, tai hevosen pään pelastus.

Ei muuta kuin tuputituputi ja pian silmät olivat tipotiessään ja otsaläikkäkin muotoiltu tavoitellun mukaiseksi eli pitkulaiseksi sydämeksi.

Epäonnnistuneet värinvaihtokohdatkin sain pehmitettyä mustalla värillä oikein kauniiksi.

Hahmottelin vielä piirrustuspaperilla hevoselle korvien ja silmien paikkaa ja kokoa. Kyllä tästä vielä joku polle tulee. Huoh!

Ih-hah-haa teille jokaiselle kesään näiden tyttäreni askartelemien palkintojen myötä.

Kuulemisiin!

(Tämä postaus on työstetty blogiyhteistyönä A.Wennstöm Oy:n kanssa)

Edellisessä postauksessa nautin yhteisompelutalkoista Oulussa ystäväperheen kanssa. Nyt iloitsin muovailuvahailtamissa siskoni, hänen 8-vuotiaan tyttärensä ja oman 8-vuotiaan tyttäreni kanssa.

Muovailuvahailtamien materiaalit meille tarjosi A.Wennström Oy Artjärveltä eli @Vesiväritehdas. He toimittivat kotiini uutta ihanaa PEHMU -muovailuvahaa hoitolasteni kanssa työstettäväksi. Nyt sulpoiset hoitolapsoset ovat kuitenkin lomailemassa omien perheidensä kanssa ja minä omieni. Niinpä "vähän" kokeilin vahaa sisareni perheen kanssa jo ennakkoon..... Ja voi kuinka terapeutttisen pehmeää se olikaan....

Olen käyttänyt Wennströmin mehiläisvahamuovailuvahoja MAHTIa ja SÖDEä ennemminkin hoitolasteni kanssa ja lapset rakastavat sitä ihan oikeasti. Vaha on riittoisaa, mukavan tuntuista käsille, myrkytöntä ja se ei kuivu leikeissä korpuksi. Värejä on helppoa sekoittaa ja synnyttää näin uusia sävyjä värioppiakin samalla opetellen. Käsien iho jää muovailun jälkeen ihanan pehmeäksi. Muovailuvahat ovat tuoksuttomia.

Minulla on ollut aijemmin A.Wennströmin muovailuvahaa pastellisävyissä (SÖDE) ja vahvoissa sävyissä (MAHTI), joten saapunut PEHMU-erä oli minullekin uusi kokemus, jonka otan varmasti käyttöön hoitolasteni animaatioprojektien ja muovailuharjoitteiden kanssa.

PEHMU-vaha oli kuin taikinaa ja sillä muovailu oli kuin takinaterapiaa. PEHMU oli todellakin pehmeämpää kuin aijemmat muovailuvahamme, jotka nekin ovat kyllä ihastuttavia tunnultaan ja muotoiltavuudeltaan. Osaan kuitenkin arvella että etenkin pienille muovailijoille PEHMUn pehmeys on todella palkitsevaa.

Olen myös käyttänyt hoitolasteni kanssa paljon Wensströmiltä ostamiani mehiläisvahaliituja, joilla taitava siskoni piirsi myös yämän postauksen muovailuvahamaailmallemme lavasteet. Hoitolapseni tykkäävät mehiläisvahaliiduista niiden voimakkaan väripigmentin, kestävyyden, palikkamaisen muotoilun ja hunajantuoksun vuoksi. Värit ovat myös hyvin riittoisia!!!

Ja niin me sitten muovailtiin. Serkukset olivat aivan intopiukeana. Ja niin oltiin kyllä me aikuisetkin.

Värien sekoitettavuus on myös mehiläisvahamuovailuvahoilla aivan älyttömän helppoa. Muutamasta väristä saa muutaman kerran yhteen pyöräyttämällä mielettömän määrän eri sävyjä.

Muovailuvahamaailma kasvoi kasvamistaan ja aika kului muovaillessa kuin siivillä....

Me aikuiset huokailimme tyttöjen taitavuutta. Tytöt malttoivat hienosti muovailla ja rakentaa leikkimaailmaa ja suunnitella leikkiä rauhassa. Palkinto muovailusta oli nimittäin saada leikkiä muovailuvahamaailmalla yömyöhään. Lisäksi lupasin ottaa tytöt mukaani Wennströmin tehtaalle ja tehtaanmyymälään ensi lauantaina 14.7 klo 9-14 avoimien ovien päiville.

Tehtaanmyymälässä on paljon erilaisia kotimaisia askartelutuotteita mm. vesi- ja peitevärejä, muovailuvahoja, öljy-, mehiläisvaha- ja akvarelliliituja sekä piirrustushiiliä. Heidän valikoimiinsa kuuluu myös laajasti kankaiden koristelutarvikkeita ja kankaanpaino- sekä värjäystuotteita (kts. edellinen postaus, jossa pelastin hevosen pään fiaskolta kankaanpainoväreillä). Wennströmin naapurissa Töyrylän kartanossa on myös lauantaina avoimet ovet.

Ja niin parin tunnin muovailun jälkeen alkoivat ihastuttavat leikit aina yömyöhään asti ja tyttäreni jatkoi leikkejä vielä aamullakin.

Kun leikit oli leikitty ja kaikki muovailuvahat muotoiltiin palloiksi odottamaan seuraavaa muovailukertaa. Niitä kertoja tulee vielä varmasti monia :).

Olipa kiva ilta!

Tervetuloa teillekin kaikille A.Wennströmin vesiväritehtaalle Artjärvelle Avoimien ovien päivänä lauantaina 14.7 klo 9.00-14.00. Avoimien ovien päivänä pääsee kuulemaan A.Wennströmin pitkästä historiasta ja tutustumaan heidän laajaan tuotevalikoimaansa. Wennströmin kotisivut löytyvät täältä ja Facebook-sivut täältä. Os. A.Wennström Oy Värjärintie 3-5 16230 Artjärvi Puh: 03-882590

Mukavaa kesää teille kaikille!

(Postaus sisältää blogiyhteistyötä Husqvarna Vikingin kanssa sekä syvää kiitollisuutta muitakin materiaalilahjoittajia kohtaan)

Onpa tosiaan ollut lämmin kesä. Käsityöt ja tietokoneella notkuminen ovat jääneet ihan täysin taka-alalle uimisen, marjastuksen, puutarhanhoidon ja muun lämmössä selviytymisen kanssa. Joinain päivinä sain kuitenkin laitettua kuumuudessa hyytelöityneet aivosoluni töihin ja kaivettua ompelukoneenkin esiin. Ja mitäpä muuta hikoillessa tuli ajateltua kuin syksyn viileneviä iltoja ja tallukkaita.

Halusin työstää Anime-henkiset keltaiset tallukkaat, joihin yhdistän harmaata huopaa ja pitsinauhaa. Tallukkaiden keltainen huopa on lahjoituksena saatua teollisuushuopaa (Kaunis kiitos, Volar Plactic) ja vuorin harmaakangas lahjoituspuuvillaa (kaunis kiitos Wexler). Kirjovan Topaz-ompelukoneen sekä pitsinauhat sain blogiyhteistyönä Husqvarna Vikingiltä.

Tallukkaat työstyivät normaaliin tapaan. Ensin ommellen päälliskappaleet, sitten vuori tukikankaineen ja lämmikkeineen. Lämmikevuorina käytin Iskun tehtaanmyymälästä ostamaani harmaata teollisuusvillahuopaa. Tein tarkoituksella tallukkaista normaalia ohuemmat, enkä laittanut nyt kuin yhden kerroksen välihuopaa.

Pohjahuovaksi ompelin harmaata teollisuusvillahuopaa ja vanhan villapaidan neulosta. Tallukkaan kieliin laitoin vain villahuopapäällisen ja puuvillavuorin kuorrutettuna pitsinauhalla.

Tallukkaat halusin nyt työstää kesäisen näköisiksi (vaikka syksykeleihin tulevatkin), niinpä päätin yhdistää niiden tikkaukseen kolmiulotteisia perhosia, joita tänä kesänä olen paljon kukkaniityillä nähnyt.

Olen kirjonut näitä samoja perhosia aijemmassakin blogipostauksessa (täällä), mutta silloin en vielä älynnyt yhdistää kuvioon veteenliukenevaa tukimateriaalia (myynti: Husqvarna Viking jälleenmyyjät). Veteenliukenevan tukimateriaalin kanssa kuvioden reunat tulevat huolitellumman näköisiksi.

Ensin Husqvarna Viking Topaz -ompelukoneeni kirjontalaite kirjoi perhosen ääriviivat. Tässä vaiheessa kirjontakehyksessä on tiukalle pingotettuna neljä kerrosta veteen liukenevaa tukimateriaalia ja yksi kerros lakanakangasta.

Kone työstää jokaisen työvaiheen huolella itsenäisesti ja ilmoittaa kirjojalle selkeästi suomen kielellä mitä tämän kulloinkin tulee tehdä.

Kun siivet on kirjottu, leikataan saksilla kangas pois kirjottavan kuvion ympäriltä mahdollisimman läheltä kirjontaommelta.

Lopuksi kone vielä huolittelee kirjonnan reunat laakapistoin, jolloin kankaat rispaantuvat reunat jäävät ommelten alle piiloon.

Kun kuva on valmis se repäistään pois veteenliukenevasta tukimateriaalista ja kastellaan tai pestään, riippuen siitä kuinka kovaksi kuvio halutaan. Veteenliukeneva tukimateriaali toimii nimittäin myös tärkkinä ja kovettaa työn kovaksi, jos sitä ei pese huolella pois. Nyt perhoset saivatkin jäädä kolmiulotteisiksi tärkätyiksi.

Kirjontakuvioon kuuluu myös perhosen tuplasiivet sekä siipien keskelle toukka. Nyt en halunnut tuplasiipiä, mutta toukan kyllä.

Ongelmaksi osoittautui vain, että kirjontakehykseni ei edes suurimmillaan pystynyt pingottamaan paksuja tallukkaan kerroksia kiristykselle. Kone kuitenkin vaatiin aina kirjontoihin kehyksen, joten oli keksittävä jotain muuta. (Toukanhan olisi voinut tikata jo keltaiseen huopakankaaseen ihan alussa, sen yksinkertaiseen pintaan, mutta nyt halusin ehdottomasti, että toukka toimii tallukkaan tikkauksena.)

Niinpä vaihdoin R-paininjalan vapaakirjontapaininjalkaan sekä koneen säädöt vapaakirjonnalle ja kirjoin toukat itse.

Jokaisesta perhosesta tuli näin uniikki itsensä.

Yleensä painotan tallukkaissa tikkauksen tärkeyttä, mutta nyt ajattelin kokeilla kevyemmin tikatun tallukkaan toimivuutta, sillä käyttämäni teollisuushuovat ovat todella jämäköitä ja tukevia. Tikkauksena toimi nyt vain pitsit, perhoset, nyöritysreijät ja muutama tukiommel keskellä takana ja reunoilla.

Nyöritysreijät ompelin vapaakirjonnalla napinläpimäisiksi ja tallukkaiden varvasosan perinteisesti käsin kahteen kertaan kaarevalla neulalla. Tallukoideni teko-ohjeita tarkemmin löydät Neulanhaltija-blogin Tallukas-valikosta eli täältä.

Nyt tallukkaat ovat tässä vaiheessa. Toisessa on jo lesti sisällä ja sisäpohja ommeltuna, toisesta ne vielä puuttuvat. Saapa nähdä koska saan, näissä yhä jatkuvissa helteissä, tuon toisenkin tehtyä....

Tallukkaiden ulkopohjan valmistuksessa aijonkin nyt kokeilla itselleni ihan uutta juttua, sillä haluan näistä korkokenkämalliset. Siitä kuulette lisää sitten kun projekti etenee taas.

Mukavaa kesää teille ihan jokaiselle <3

Meille on syntynyt ihana mustavalkoinen varsa. Nimeä sillä ei vielä ole, mutta voi kuinka sillä on jo ratsastettu paljon. Varsa syntyi omasta suunnitelmastani, tyttäreni toiveesta, minulle tyypillisellä yritä-erehdy-pura-korjaa-tekniikalla virkaten ja ommellen.

Varsan pään syynnystä olenkin jo postannut aijemmin täällä blogissa. Koska minulla on intoa toisinaan (aika useinkin) enemmän kuin taitoa, ja tapa tehdä ja ajatella työvaiheita ja tuotteen designia samaan aikaan valmistuksen kanssa, jouduin hieman korjaamaan alun värivirheitä varsan turvassa kankaanpainoväreillä. Siitä postauksen löydät täältä. Värin kiinnittämisen virkkuupintaan tein kiertoilma uunissa.

Seuraavaksi täytin pään vanhasta tyynystä puretulla vanulla (Kiitos tyynyvanusta Riikka J!). Täytettyäni tyynyn päätin tehdä tämänkin työvaiheen uudelleen, sillä valkoinen vanu näytti kamalalta (kotikutoiselta) silmukoiden välissä.

Iskun tehtaanmyymälästä saaduilla verhoilukangas-näytteillä sai hyvin työstettyä varsan päähän mustan samettivuorin. Mustaa lakanakangasta tai trikoota ei tästä talosta äkkisältään löytynyt.

Ompelin varsan selän Iskun tehtaanmyymälästä ostetulla mustalla paksulla villahuovalla ja selän väliin sujautin vielä samaisesta paikasta ostetun ohuen suberlonpalan. Päätä muotoilin hieman enemmän varsan näköiseksi sitä "oikeista paikoista" langalla kiristellen.

Silmät ompelin huopakangastilkuista. Villalankana varsassa käytin KARISMA -nimistä 100 % villalankaa, jota ostin Kärkkäiseltä. Se oli ihanan tuntuista käsille ja helppoa virkata.

Jokaiseen kavioon tein virkkaamalla raidalliset sukat.

Selän ympärille tein pykäpistoja ja niihin virkkasin viiden sentin reunuksen, joka tuki ja huolitteli varsan selän.

Ja lopuksi vielä häntä. Varsan pään sisään sujautin vielä ennen kiinnittämistä laudan, jotta pää varmasti pysyy tukevana. Sukat liimasin kiinni jakkaranjalkoihin vanhan ajan maitoliimalla.

Kun varsan valjaista vetää, varsa liikuttaa päättään, aivan kuin sillä ratsastaisi oikeasti.

Ja niinhan sillä on ratsastettukin, jihaa!!!!

Onneksi tänä vuonna on paljon omenoita, että lasten heppaleikkeihinkin riittää omppuja hepoille syötettäväksi. Keppari- ja muut hevoleikit ovat meillä nyt nimittäin tosi IN.

Jihaa!!!!!

(Postaus sisältää Husqvarna Viking tuotesijoittelua)

Eilen pakkasimme lastemme koulureppuja. Kynät, kumit, viivaimet, penaali, kuljetuskansio, todistus vanhemman allekirjoituksella....

"Äiti, mun vanha kynäpenaali on rikki. Voisinko tehdä itselleni uuden?" (Siis mitä?!!! Oliko tuo 8-luokkalaisen poikani ääni? IIKKKSSSS!!!! Kysymys oli kun musiikkia korvilleni.)

"Tottakai voit!" Ja pian jo juoksin pää kolmantena jalkana hakemaan ompelukoneen, kankaita ja vetoketjuja työhuoneeltani. Tätä päähänpistoa (kun lapsi haluaa työstää jotain kädentyötä) ei saa koskaan ohittaa "odota hetki" tokaisulla. Jos lapsi haluaa ommella, virkata, neuloa, punoa, askarrella tms. olen heti valmis, sillä päivän kuluttua (joskus jopa muutaman tunnin kuluttua) ainakin minun lasteni halu on usein jo jäänyt E-pelien ja Youtube-videoiden jalkoihin.

Niinpä tarjosin heti teini-ikäiselle lapselleni mahdollisuuden kokeilla ohjauksessani erilaisten penaalien valmistusta vanhoista farkuista. (Kiitos farkkulahjoituksesta Asta-serkulle!!!)

Lapseni halusi kokeilla penaaliin myös ompelukoneeni kirjontaominaisuuksia. Niinpä tuuletimme samalla myös konekirjontatarvikkeitamme.

Peruskirjontavalikon peruskuvia tutkiessaan, lapseni päätyi kirjoittamaan kirjontakoneella penaaleihin lempinimensä (päätimme siis työstää penaaleja kaksi eri mallia). Muut kuviot olivat tenin mielestä joko liian hienostuneita, naismaisia tai lapsellisia.

(Onneksi pääsen pian osallistumaan Husqvarna Viking Premier +2 Embroidery System -koulutukseen, jossa opin suunnittelemaan omia kirjontakuvioita ja hyödyntämään verkosta Husqvarna Vikingin laajaa kirjontakuvio-repertuaaria. Tuskin maltan odottaa!!!!)

Ohjelmoimme kirjontakoneelle tekstin kahdessa eri fontissa ja kahdessa eri koossa.

Isoina kirjaimina ja pieninä kirjaimina.

Kirjontakehänä lapseni käytti suurinta kehäämme ja kirjonnan tukena ihan tavallista tulostuspaperia. Samalla lapsi sai harjoitusta kirjontakuvion ohjelmointiin ja kuvion ohjaamiseen haluttuun paikkaan kirjontakehän sisällä.

Molempiin penaaleihin lapsi ompeli 20 cm vetoketjut. Toiseen vetoketju ommeltiin päästä päähän leikattuun saumaan ja toiseen ehjään kankaaseen leikattuun aukkoon.

Hienosti onnistui. taitava poika, kertakaikkiaan!

Penaalit suunniteltiin selkeästi erinäköiseksi sekä eri kokoisiksi. Toiseen lapsi ompeli sivukappaleet, jotka jatkuivat pohjalle asti. Toinen penaali työstettiin vain yhdestä kappaleesta. Äiti vain seisoi kameran takan ja huokaili onnesta.

Ja näin hienoja penaaleja tuli. Aikaa kului vain yksi ilta. Lapsi: "Tästähän voisi tehdä vaikka bisneksen!""Niinpä, lapseni, voi kuinka mielelläni kanssasi ompelisin vaikka jokapäivä."

Voi että äiti on ylpeä esikoispojastaan!

Mukavaa kouluvuoden alkua kaikille lapsille ja heidän opettajilleen! Muistakaa, että teistä kaikista on ihmeisiin, kun vain uskallatte yrittää <3

(Postaus sisältää Hot Fix- blogiyhteistyötä A.Wennström Oy:n Vesiväritehtaan kanssa)

Kummitytölläni on vahva Disney Frozen -prinsessavaihe. Leikit koostuvat Frozen tarinoiden ympärille ja "Leditkou" -laulu raikaa päivittäin. Tänään neiti täytti 4-vuotta ja toivoi minulta lahjaksi Frozen Elsan talviviittaa. Ja senhän minä tietysti tein.

Kuin taivaanlahjana sain testattavakseni A.Wennström Oy:ltä kimaltavia Hot Fix silitystarra-arkkeja. Näitä hän Frozen viitta juuri tarvitsikin.

En ollut koskaan aijemmin käyttänyt silitysarkkeja, joten mielenkiinnolla tartuin toimeen. Ohjeet vaikuttivat selkeitä, vaikka suomen sanaa ei pakkauksessa ollutkaan. Kuvat kertoivat työvaiheet hyvin työvaihe vaiheelta.

Itse viitan työstin Frozen -sinisestä paksusta rispaantumattomasta verkkahousutrikoosta, jonka toinen puoli on sellaista nukallista pehmeää valkoista materiaalia. Viittakangasta minulle oli jäänyt oli joskus asiakkaalle Neulanhaltijan työhuoneella järjestämistäni Frozen synttäreistä, joista kuvia löydät täältä ja täältä.

Tämän hupullisen viitan valmistuksessa ei tälläkertaa tarvittu lainkaan ompelukonetta tai neuloja.

Leikkasin Hot Fix kalvosta tähtiä sekä lumihiutaleita ja säästin myös jokaisen pienenpienen Hot Fix murusenkin, jotka nuukana ihmisenä leikkasin ympyröiksi tai vinoneliöksi.

Aluksi tuntui ihan kamalalta silittää kuviot kiinni viittaan, sillä silitysraudan laittaminen muovisuojapäällysteisen Hot Fix -kalvon päälle tuntui niin hurjalta.

Mutta epäilykseni kalvon sulamisesta kiinni silitysraudan pohjaan olivat aivan vääriä. Silitysrauta oli silityksen jälkeen (20 s /kuvio) aivan puhdas ja klitteriarkkia suojaava muovikalvo irtosi klitterikuvion päältä pois lähes itsestään. Ihan todella kätevää!!!!!

Tällä lailla hyvin pienilläkin yksityiskohdilla kuvioitu kuvio on todella helppoa kiinnittää pintaan kuin pintaan. Ja voi mikä välke klitterikuvioista lähti. Tälläisen viitan teko onnistuisi keneltä vain.

Hot Fix materiaalin kiinnittäminen onnistui aivan yhtä helposti Frozen -viitan molemmille puolille, tasaisemmalle ja karvaisemmalle. Näppärää!

Tänään lahjan saadessaan sankarin hymy oli yhtä herkässä kuin tämän PikkuHukan tässä henkarissa.

Taianomaista viikonloppua teille kaikille! Ja vielä kerran onnea suloiselle sankarille!

Kuten ainakin instagramissa @neulanhaltijaa seuraavat lukijat ovat varmasti panneet merkille, olen suhteellisen innoissani tästä perhepäivähoitotyöstäni. Touhuamme lasten kanssa monenlaista pitkin viikkoa. Maanantaisin leivomme, tiistaisin askartelemme ja taiteilemme, keskiviikoisin retkeilemme, torstaisin laulamme ja perjantaisin kerhoilemme, mutta tietysti tärkeintä on että jokaikinen lapsosilla on aikaa vapaaseen, mielikuvitusrikkaaseen leikkiin.

Tässä postauksessa näette uusimpia menopelejämme, jotka valmistuvat nyhjää tyhjästä / kierrätä ja tuunaa -menetelmällä.

Viime vuonna yksi hoitolapsistani oivalsi, että "kiviksi" tekemäni teollisuushuopapalat, ovat oivat pyörät autoleikkeihin. Niinpä meillä huristeltiin sohvabussilla ja nojatuoli-henkilöautoilla maailman ääriin asti.

Tänä kesänä minä tein hoitolapsille yllätykseksi vanhaan jakkaraan hevosen, josta postaus täällä. Nyt autot ovat muuttuneet hevosvankkureiksi, jihaa!!!

Toissapäivänä sain ahaa-oivalluksen ja päätin lyhennyttää miehelläni meidän kaksi ex-baarijakkaraa hoitolasten jakkaroiksi. (Jakkarat oli kyllä jo madallettu tavisjakkaroiksi vuosia aijemmin kun baarijakkaroille ei ollut enää käyttöä.) Mainitsin poliisimopo-ideastani isälleni ja kerroin, kuinka ajattelin mopon toteuttaa.

No, eipä ole omena puusta kauas vierinyt.... sillä isäni toi eilen minulle ex-baarijakkaroideni selkänojan, joka oli ollut hänellä varastossa vuosikaudet. Ja ihanasti hän oli myös ymmärtänyt suunnitelmani ja työstänyt selkäkaareen ohjaustangon. Niinpä minulle jäi vain maalaaminen ja pikkuisen ompelua ja askartelua.

Mopon pyörät tein todella jämäkästä teollisuushuovasta ja Lapin kansallispukukankaasta, jota olin saanut 15-vuotta sitten yhdeltä oppilaaltani kiitoslahjana hänen opettamisestaan. Lapinverka oli aivan poliisi-sinistä.

Kirjoin verkaan myös poliisiautojen ja moottoripyörien tapaan 112 kirjovalla Husqvarna Viking Topaz -kirjontakoneellani.

Lisäksi ompelin Lapin verasta käsissä mukavasti "kiertyvät" kaasut ohjainkahvoihin. 112-merkin liimasin kuumaliimalla puuhun.

Ja tälläinen siitä sitten tuli. Pii, paa, pii, paa.....

Isä teki myös, näppäränä miehenä, kevyestä puusta hoitolapsille ratin, jotta bussit ja autot voivat jatkossakin ajaa turvallisti.

Ja näin meille tuli taas muutama uusi lelu mielikuvuksellisiin leikkeihin.

Samojen ex-baarijakkaroiden jaloissa olleet tukirenkaat löytyivät tämän projektin aikana meidän puuvarastosta (kun kukaan ei ollut jaksanut halkaista niitä, jotta mahtuisivat takkaan) ja ne päätyivät nyt pihalle seikkailuleikkeihin. "Aika tavaran kaupittaa!" Totesi aina edesmennyt Aino-mummoni. Näin sekin viisaus tuli taas todennettua.

Mielikuvitusta teidänkin kaikkien päiviin! Ja oikein mukavaa syksyä kaikille!

Tässä postauksessa pääsette tutustumaan tämän syksyn taideprojekteihimme, jotka on työstetty useampana taidetiistaina ja metsäretkiperjantaina elo-syyskuussa. Tämän syksyn taideprojektit olemme työstäneet yhdessä naapurissamme asustavan kunnallisen perhepäivähoitajan ja hänen ryhmänsä kanssa. Minun ryhmäni lapset ovat iältään 2-4 v ja hänen 2-5v.

Taideprojekteihimme on kuulut metsän ihmeiden "kuvaamista", metsässä oleilua ja eriaistein metsän aistimista, erilaisten kasvien siemeniin tutustumista sekä metsäjoogaa.

Ensimmäisenä projektina työstimme tammenterhosieniä. Sienen hatut valmistimme tammenterhon hatuista, joita lapset keräävät päivittäin taskunsa täyteen ulkoillessamme. Ensin maalasimme hatut valkoisella peitevärillä ja peitevärin kuivumisen jälkeen vahva pigmenttisillä vesiväreillä. Lopuksi minä vielä lakkasin hatut VerniDas -lakalla, jota ostin Vesiväritehtaalta A.Wennstöm oy:ltä Artjärveltä. Lakka tekee väreistä kirkkaammat ja antaa väreille hyvän keston. Sienet liimasin lasten osoittamiin kohtiin puunoksaan kuumaliimalla.

Toisella kerralla huovutimme tammenterhokoruja ja pieniä toukkia, joita näkyy edellisissä kuvissa. Lapset innoistuvat huovutuksesta todella paljon, joten satumaisia tammenterhojakin syntyi kuin tammessa ikään.

Seuraavan tiistaina maalattiin piha-asvaltilla kerniliinan päällä pieniä pikkumetsiä leikkialustoiksi paksulle pahville. Leikkialustoille askartelimme metsästä löydetyistä aarteista erilaisia siemenhahmoja, siemenkeijuja, äitejä, isiä, lapsia, vauvoja sekä nuotioita, laitureita, kaloja, kiipeilypaikkoja, polkuja...

Erikeeper-liimaukset lapset tekivät itse, kuumaliima liimaukset minä lasten ohjeiden mukaan.

Eilen työstimme puut leikkimetsiin vessapaperirulla-pahvimaalaustyönä. Puun pintaan lapset liimasivat vielä oikeaa metsästä löytynyttä männyn kaarnaa.

Ja voi sentään, kuinka hienoja näistä tuli!!!!!! Lapset olivat uusista leikkikaluistaan aivan innoissaan. Ja voi sitä silmien loistetta kun niitä kannettiin koteihin omille perheille esiteltäviksi.

Ja tässä vielä kuvagalleriaa lapsiryhmäni upeista siemenkeijujen metsistä :)

Voi kuinka minä olenkaan ylpeä pikkuaskartelija-ystävistäni ja kuinka nautinkaan tästä työstä missä jokainen päivä tuo tullessaan monta iloa, ihmettä ja onnenhetkeä <3.

Leppoisia syyspäiviä teille ihan jokaiselle! Ja tervetuloa seuraamaan perhepäivähoitoryhmäni puuhia instagramiin #perhepäivähoitoneulanhaltija -sivuille tai @neulanhaltija -sivuille !

Viime viikonloppuna sain kokea pienen luksusloman kauniissa miljöössä, itseäni kiinnostavien asioiden parissa, rennossa seurassa ja herkullisten antimien äärellä blogiyhteistyökumpanini Husqvarna Vikingin asiakkailleen järjestämässä PREMIER +2 kirjontaohjelmistokoulutuksessa Vantaalla Hämeenkylän kartanolla.

Koulutus kesti kaksi päivää. Minä päätin ottaa tästä reissusta kaiken ilon irti ja jäädä kartanolle yöksikin, jotta saan nauttia lomastani oikein kunnolla. Ja voi taivas, miten ihanaa ruokaa sainkaan Kartanossa nauttia. Kokki oli kyllä täydellinen ammattilainen! En muista milloin missään ravintolassa olisin syönyt niin monipuolisesta ja maukkaasta seisovasta pöydästä lounasta. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!

Ja mikäs näissä maisemissa oli opiskellessa.

Koulutuspäivien aikana minulle avautui aivan uusi maailma konekirjonnan parissa. Ja vaikka osa opeista meni toisesta korvasta sisään, toisesta ulos (en ole mikään nopeasti tietoteknisiä taitoja oppiva ihminen), opin silti hyvin paljon ja erityisesti sain selville mitä kaikkea Designer Topaz 50 -kirjontakoneellani voi ylipäätään tehdä.

Läppärille ohjelmoidun PREMIER + kirjontaohjelmiston valikoista löytyi ihan käsittämättömän upeita napinläpiä!

Valikosta löytyi toinen toistaan upeampia kulmien kirjailuja....

Kirjasintyyppejä oli kymmeniä ja nimikoinneille suloisia ornamenttikuvioita koristeiksi...

... Häkellytävän paljon kaikenlaisia, esimerkiksi tuotelappuihin käytettäviä, reunusvaihtoehtoja....

Myös valmiskuvien valikossa oli muutamia upeita helmiä, kuten esimerkiksi nämä autot sekä lukuisat kukka-aiheet. Valmiskuvat ovat valmiita siirrettäväksi muistitikulla kirjontakoneelle kirjottaviksi sellaisenaan, tai niitä voi muuttaa suuremmiksi, kääntää peilikuvaksi, yhdistellä toisten kuvioiden kanssa tai jättää vaikka kukkakuvioista lehdet kirjomatta. Kirjontakone ei myöskään tunnista kirjoessaan langan värejä, vaan esimerksi sinisen auton voi kirjoa punaiseksi tai kirjavan kukan mustavalkoiseksi.

Kurssipäiviin mahtui paljon naurua, yrittämistä, erehtymistä ja itsensä voittamistakin.

Onneksi tunnelma oli rento ja välitön, jotta pöllömpikin uskalsi kysyä pitkäpinnaiselta ohjaajalta, että mites tämä nyt menikään.....

Mutta koska minä olen minä ja haluan aina soveltaa ja säveltää tekemisiäni itse suunnitellen (usein myös yrittäen-erehtyen-yrittäen uudelleen) olin kaikista eniten onnessani kun aloimme kokeilla ihan omien kuvien digitointia.

Olin pyytänyt koulutukseen lähtiessäni 8-v tytärtäni piirtämään sukkelaan jonkun ääriviivapiirroksen, jonka voisin kurssilla yrittää digitoida. Niinpä hän piirsi minulle tämän suloisen ponin.

Ensin säädettiin kirjonnalle haluttu koko sekä kirjontakehyksen koko ja sitten alkoi itse kirjonnan piirtäminen.

Ja niin minä sitten aloin hiiren avulla liikutella kynää läppärille siirretyn lapsen piirroksen päällä ja piirtää kuvaa uudestaan. Helppoa ja nopeaa, sillä kuvan saa suurennettua piirrustusvaiheessa läppärin ruudulla niin suureksi kuin tarvis. Jatkossa pitänee kuitenkin hankkia tietokoneelle piirrustuslevy, jotta lapsi voi piirtää suoraan piirtotaululta tietokoneen ruudulle.

Ponista tuli oikein söpö. Kotiin palattuani tyttäreni kirjoi poninsa innoissaan kirjontakoneella heti. Valmiin kirjonnan näette seuraavassa postauksessa. Instagramissa @neulanhaltija -seuraajat ovatkin jo kirjotun ponin nähneet.

Myös koneella kirjotut ristipistotyöt saivat minut liekkeihin. Olin 90-luvulla intohimoinen ristipistojen tekijä ja tein tauluja sekä kortteja kuin vimmattu. Nyt viimeiset 20-vuotta olen keskittynyt vain taidokkaiden ristipistotöiden ostamiseen kirpputoreita. Mutta nyt tämä vanha tekniikka nousi taas mielikuvitukseni käynnistäjäksi.

Kirjontaohjelmassa oli valmiina ristipistopohja, johon valmiista kuvista tai itse hiirellä (tai piirtotaululla) piirtäen pystyi suunnittelemaan omia ristipistokuvioita. Ohjelmaa tukivat myös useat erilaiset suunnittelutyökalut, kuten tässä peilikuvatyökalut.

Minä pyöräyttelin hiirtä muutaman kerran muistiinpanovihkoni päällä ja ja silmiini alkoi piirtyä käteni piirtäminä toinen toistaan söötimpiä karjalaishenkisiä ristipistokuviomalleja. Näitä oli ihan pakko päästä kokeilemaan kankaalle myös heti kotiin palattuani. Tästäkin vapaankäden ristipistosuunnitelmasta syntyi leivinliinan kuviointia, mutta siitäkin lisää jossain tulevassa postauksessa. Instagamissa tämäkin kirjonta taisi jo pikkaisen vilahtaa :)

Ja viimeistään olin ihan flowssa, kun tajusin kokeilla täyttää ristipistolla tyttäreni ponipiirrosta.

Voi huikea mitkä mahdollisuudet tämäkin kirjonta-alusta tarjoaa. Ristipistoista sai suunniteltua puolikkaita 1/4 pistoja jne. jos olisin iljennyt olisin kirkunut onnesta!

Jas näin upea ristipistosuunnitelma siitä sitten syntyi. Kotona työstimme tämänkin huopakankaalle, mutta siitäkin lisää tulevissa postauksissa.

Oli kyllä antoisa koulutus ja upeat miljööt. Kiitos Husqvarna Viking Suomi!!!!!!!!

Edellisessä postauksessani kirjoitin, kuinka digitoin läppärillä Husqvarna Vikingin PREMIER +2 ohjelmalla tyttäreni piirtämän ponin suoratikkikirjonnaksi ja ristipistokirjonnaksi. Tässä postauksessa näette miten kuva siirrettiin Designer Topaz 50 -kirjontakoneelleni ja miten kirjonta toteutettiin sekä mitä tyttäreni sunnittelemistaan kirjonnoista valmisti.

Postaus sisältää blogiyhteistyötä Husqvarna Vikingin kanssa.

Kun digitoidut ponikuvat oli työstetty läppärillä haluttuun kokoon ja tyyliin, tallennettiin kuvat ohjelman tarjoamaan vp 3 -muotoon. Tämä vp.3 tiedostosto siirrettiin Copy-Paste -toiminnolla muistitikulle.

Muistitikulle löytyy koneen sivusta ajuri, jonka kautta tiedot siirtyvät automaattisesti.

Ensin painetaan kirjontakoneen näytöltä muistitikkulogoa.

Tämän jälkeen aukeaa "Omat tiedostoni" - valikko ja siitä valitaan kohta "USB-laitteet".

Tulevaisuuden kirjontakoneissa muistitikkua ei enää tarvita vaan kuvat siirtyvät automaattisesti pilvipalvelusta läppäriltä kirjontakoneelle.

Ohessa kuva vielä kirjontakoneeni ohjekirjasta, jossa kaikki komentopainikkeet on sanallistettu suomenkielisiksi.

Nimesin seuraavaksi kansion, jolle annoin nimeksi "Loviisan hepat" Tämän voi tehdä myös suoraan läppärillä PREMIER +2 -ohjelmassa.

Ja sitten siirsin leikkaa-liitä - toiminnolla molemmat suoraommel-ponin sekä ristipisto-ponin kuvan "Loviisan hepat" kansioon. Tämänkin voi tehdä myös suoraan läppärillä PREMIER +2 -ohjelmassa.

Tyttäreni tarvitsi musiikinteorian tehtäväkirjaselle oman kuljetuslaukun ja halusi työstää sen huopakankaistani ponikirjonnoin.

(Huopakankaat Iskun tehtaanmyymälä, Lahti)

Vaikka huopakangas on vahvaa, käytän silti aina kirjontakuvioiden työstössä kirjonnan pohjalla, kankaan alla, poisrevittävää kuitukangastukea.

Ensimmäisenä kirjoimme suoraommel-ponin. Risti ponin päällä on kirjonnan aloituskohdan merkki.

Ponista tuli ihana!!!!! Eikä meidän tarvinnut kuin seurata vierestä kun kone raksuttu itsekseen ponin kuvaa. (Paitsi kirjontalanka piti tietysti itse vaihtaa!)

Seuraavaksi kokeilimme ristipisto-ponia. Se oli niin mielenkiintoista, että hyvä että maltoin hengittää samalla. Työrärjestys oli ihan kummallinen, mutta lopputulos oli huima!

Kirjontojen jälkeen tytär ompeli ihan itse laukun kasaan. Rispaantumaton huopakangas on kyllä niin mahtava materiaali lasten kanssa, kun huolitteluja ja päärmeitä ei tarvita lainkaan.

Kylläpä äiti seurasi ylpeänä vierestä kun uusi polvi pisti tuulemaan :)

Ja niin laukku tuli valmiiksi. Toisella puolella oli hieno poni tasku...

... ja toisella puolella upea iso ristipistoponi.

Jihaa!!!! Näitä heppoja on pakko päästä kirjomaan lisää ja lisää..... Tyttö ideoikin jo, että josko näistä saisi jotain bisnestä aikaiseksi, että saisi vähän omaa rahaa. (Meillä kun ei tunneta vielä viikkoraha-perinnettä)

Hirnahtelevaa syksyä teille kaikille tämän ponipiirroksen myötä!

Heipä hei pitkästä aikaa! Tässä postauksessa näette minun uusimman lempparivaatteeni valmistusvaiheita. Lempparivaate syntyi vaaleansinisestä Iskun Tehtaanmyymälästä blogiyhteistyönä saadusta villakankaasta ja se kirjottiin blogiyhteistyönä saadulla Husqvarna Viking Designer Topaz 50 kirjontakoneella tyttären suunnittelemin ponikuvioin.

Hameen pohjaideana toimi kuva heppahameisesta opettajasta, jonka olin leikannut leikekirjaani jostain aikakausilehdestä jo 2000-luvun alkuvuosina!

Käytin hameessa vain tätä yhtä ja samaa tyttäreni piirtämää ponin kuvaa, sillä pikku-piirtäjämme oli niin kiireinen muiden projektiensa kanssa, että hän ei ehtinyt piirtää minulle uusia ponin kuvia. Ehkä sitten seuraavaan heppahameeseen tulee useampia erilaisia hevoskuvia.

Ponin koodauksesta koneelle on enemmän tietoa edellisissä blogi-postauksissani.

Hameen kaavan piirsin suoraan toisesta lempparihameestani, jota hoitolapseni kutsuvat Disney-elokuvien Frozen Annan hameeksi.

Kankaaksi hameeseen valikoitui Iskun hyvin laskeutuva rispaantumaton villainen huonekalukangas.

Ja niin kone alkoi kirjomaan poneja koko hameen täyteen.....

Olin ohjelmoinut alunperin ponin kirjottavaksi vain kertaalleen suoralla ompeleella. Nyt huomasin kuitenkin, että se ei riittänyt kulutusta vaativan tuotteeseen. Ompeleet vähän purkautuivat ja ommel hukkui villakankaan sidoksen sekaan.

Niinpä kaivoin esiin koneparsintapaininjalkani ja kirjoin jo kirjotut ponit vapaakirjonnalla kolmeen kertaan. Ohjelmoin samalla muut ponin vahvemmiksi eli yhden ompeleen sijasta kolmella ompeleella valmistettaviksi.

Nurjalta puolelta poni näytti tältä. Kirjonnan alla on aina käytettävä tukikangasta tai tukipaperia. Itse käytin Inspiren kertakäyttölakanan tyylistä irtirevittävää tukimateriaalia.

Kirjonnan jälkeen sain taas käyttää yhtä lempparipaininjaloistani eli piilovetoketjujalkaa. Sillä vetoketjun ompeleminen on sujuvaa ja todella helppoa.

Vetoketjun ompelun jälkeen vuoritin koko hameen.

Helman halusin ommella myös ompelukoneella piilopistoin. Ensin helma oli kuitenkin silitettävä huolella. Villakankaan helman silittäminen onnistuu aina hyvin helposti, sillä villa on huokoista ja taipuu hienosti höyrysilitysraudan alla.

Ommel 16 on koneeni perusommelvalikossa oleva helman piilo-ommel, jota tämän hameen helman ompelussa käytin.

Paininjalkana käytin koneen suosittelemaa D-paininjalkaa, joka kulki epätasaisella alustalla uriensa takia moitteettomasti. Piilo-ommel ommellaan helmapäärmeen sisältä saumanvaran puolelta, jolloin suoratikki tulee saumanvaraan ja siksak-ommel osuu silloin tällöin yhden piston verran hameen miehustaan.

Lähikuva piilo-ompeleesta helmapäärmeen sisältä.

Ja niin hame tuli valmiiksi. Helmapäärme ja hameen istuvuus ylleni oli täydellinen, mutta pari päivää sitä henkarissa katsellessani, toteisin että siitä puuttuu vielä jotain....

Sain tyttäreni piirtämään minulle suitsait muutaman hevosenkengän ja porkkanan, joita halusin vielä kirjoa hameeseen.

Malliompelusten mallailujen jälkeen päädyin kuitenkin kirjomaan hameeseen vain hevosenkenkiä, sillä porkkanat näyttivät suhteettoman suurilta.

Ja niin lempihameeni tuli valmiiksi. Minä olen aivan fiiliksissä!

Poneja ja hevosenkenkiä on sekä hameen etu- että takapuolella.

Hame on ihana päällä. Se on lämmin ja laskeutuu hyvin. ei purista, ei kirvellä. Ja kuosi.... voi kuinka sitä rakastankaan <3

Mukavia lokakuunpäiviä teille kaikille! Pysykäähän terveinä!

Olemme saaneet taas ihastuttavan projektin hoitolasteni (2v,3v,4v, 4v) kanssa päätökseen. Tässäkin projektissa teemana oli syysmetsä ja lasten oma teatterillinen ilmaisu ja tarinan kerrontataitojen herättely. Tekniikkoina käytimme pahviaskartelua, maalausta, liimaamista, muovailua ja värittämistä. Tänään, Sadun päivänä, jokainen lapsi esitti ryhmälle itsesepittämänsä pöytänukketeatterin itse rakennetuin lavastein ja hahmoin. Videoin kameralla kaikki tarinat esityksineen ja jonain päivänä katsomme esitykset yhdessä vanhempien kanssa. Esitykset olivat hurmaavia ja hauskoja ja kaikki aivan täysin erilaisia keskenään!

(Postaus sisältää blogiyhteistyötä A.Wennström oy:n eli Vesiväritehtaan kanssa ja Iskun tehtaanmyymälän kanssa)

JA HUOM! Hoitoryhmässäni on vapautumassa yksi paikka maaliskuussa 2019. Ryhmäämme sopisi hyvin 2,5-5 vuotias lapsi. Yhteydenotot: neulanhaltija@gmail.com

Koko projektin idea lähti yhden hoitolapseni perheeltä saamistani tyhjistä Laitilan kantarhan munakennoista, joita leikkelin palasiksi syksyn askarteluideoita pohdiskellen eräänä päivänä päivälepoaikaan. (Kiitos, J , V & co!)

Leikattuani kennosta pois osan, kurkisti minua kennosta....

monen monta ketun naamaa. Joo, minä näin näissä monta kettua!

Eikö vain? Kuin tilauksesta samana päivänä naapurimme toi minulle varastoaan siivotessaan pienen pussillisen turkiksen palasia (jospa keksisit näille jotain käyttöä...) ja siitä se idea sitten lähti lentoon.... (Kiitos, Maikki!)

Ja niin meillä vietettiin monta kuvishetkeä syysauringosta nauttien ja metsäretkistä keskustellen.

Mattotelineestä ja Iskun tehtaanmyymälästä hankitusta huonekalulevystä sai hienosti tehtyä pihalle askartelupöydän, jossa mahtui askartelemaan sekä omat että naapurinkin perhepäivähoitajan hoitolapset. Teemme nykyään usein (yksityinen perhepäivähoitaja ja kunnallinen perhepäivähoitaja) projekteja yhdessä, sillä yhdessä on kiva tehdä. Vai mitä, Saara <3

Ajatuksena projektissa oli opetella mahdollisimman montaa eri kuvallisen ilmaisun tekniikkaa ja lopulta rohkaista lasta oman teatteriesityksen tekemiseen.

Lapset tekivät mm. perunapainantaa kankaalle, jossa opettelimme samalla värien sekoittumissääntöjä, kuten vihreä = sininen ja keltainen jne. Serivärin kankaanpainovärit meille tarjosi Vesiväritehdas.

Painetuista kankaista työstettiin pienet teltat tai laavut. Laavujen runkoina toimi kenkälaatikoiden kulmat.

Laavun pohjalle liimattiin pala turkista. Samoin ketut saivat turkiksista hännät.

Meidän kotimme olohuoneen piano toimi koko projektin ajan taidenäyttelytelineenä :). Metsämaa-tilkut saimme lahjoituksena Iskun tehtaanmyymälästä.

Pianon päältä jokainen sai aina hakea oman metsämaailman leikkeihin hoitopäivän aikana.

Ja eihän metsäretket ja laavuretket ole mitään ilman eväitä! Niinpä lapset tekivät FIMO- massasta miniatyyriruokia syksyiseen metsäänsä. Alustoina ruoille toimivat maito- ja mehutölkkien muovikorkit.

Masu täynnä oli mukava viettää lepohetkeä metsässäkin :) . Puiden lehdet ovat kurpitsan siemeniä. Itse kurpitsasta työstimme meheviä Kurpitsasämpylöitä oikeasti syötäviksi :)

Ja toki leikkeihin pääsi myös muutkin talon pikkukaverit :) ja barbeille tekemäni herkut haettiin lisäherkuiksi väen kekkereihin:)

Perhekerhossa työstettiin tällä viikolla ihan sattumalta myös tikkunukkeja pöytäteatterihahmoiksi ja niinpä me saimme vielä lisää rekvisiittaa pikkuteattereihimme.

Tikkunuket antoivat lasten tarinoihin ihanan lisän. On ilo saada uusia ideoita ja kasvatuskumppanuutta myös lähiseurakunnaltamme, jossa käymme niin perhekerhossa kuin muskarissakin. Kirkon muskarissa on vieläpä pääosin samat teemat kuin meidän askarteluissammekin, kuten nytkin metsäretkeily.

Ja niin meillä nähtiin tänään satupäivänä upeita teatteriesityksiä, joissa juonenkäänteet olivat huippuhauskoja :). Teatterit lähtivät tänään hoitolasten koteihin, jossa toivottavasti perheet saavat nauttia monista hassuista ja jännittävistä teatterihetkistä lastensa kanssa.

Teatteria voi lavastaa jatkossa vaikka kuinka laajalle ja teatterin osia yhdistää lasten tuleviin leikkeihin. Huopakankaat leikkialustoissamme iskun tehtaan myymälästä.

Mukavaa syyslomaa teille kaikille! Ja luovia hetkiä jokaisen lapsosen arkeen <3

(Postaus sisältää blogiyhteistyötä Husqvarna Vikingin kanssa)

Isänpäivä lähestyy ja pikkuhiljaa myös minun perhepäivähoitoryhmässäni tulee olemaan aiheena isänpäivälahjojen valmistaminen. Tänä vuonna isänpäivälahjaksi valmistuu erään hoitolapseni mummin lahjoittamasta laadukkaasta luonnonvalkeasta puuvillakankaasta ja pellavanauhasta leimasinpainallalla koristeltu leivinliina ja itsevalmistettu leivonnainen. (Kiitos Raili kankaista!)

Lisäksi halusin tehdä yhden leivinliinan /keittiöpyyhkeen ihan itselleni Husqvarna Viking Topaz 50 -kirjontakoneellani itsesuunnitellulla ristipistokuviolla. Siitä myös tässä postauksessa.

Isänpäivälahjoihin kokeilin Husqvarna Vikingiltä saamaani upeaa kolmireikäistä nyörijalkaa. Paininjalka oli jo visuaalisesti niin kaunis, että jo pelkästään sen katseleminen sai minut huokailemaan.

Paininjalka oli suunniteltu kolmen samanaikaisen nyörin, efektilangan, villalangan tms ompelemiseen. Minä käytin näissä leivinliinoissa/keittiöpyyhkeissä paksua pellavalankaa, jolla työstin leivinliinan käänteet. Tämä ompelu olisi onnistunut lapsiltakin, mutta työstin silti ompeleet nyt sarjatuotantona ihan itse. (Samalla tohinalla valmistui myös liinat naapurin perhepäivähoitoryhmälle.) Kiitos pellavalankalahjoituksesta Vuokko H!

Tässä paininjalan pakkaus ja koodi.

Ensin silitin käänteet huolella. Kolmilankainen koristeommel työstetään nimittäin kankaan oikealle puolelle ja halusin nyörikirjonnan toimivan myös päärmeen tikkauksena.

Ompeleena käytin kenno-ommelta. Kenno-ommel kiinnitti nyörit kerralla kauniisti niin kankaaseen kuin myös toisiinsa.

Kenno-ommel kiinnitti nyörit myös kauniiksi ripustuslenkkinauhaksi.

Jätin aluksi pellavanyörit kulmissa pitkiksi. Pesin sitten liinat 60 C asteessa ja lopuksi leikkasin pellavanyörit oikeaan mittaan. Pellavanyörit eivät kiristyneet eivätkä kutistuneet pesussa.

Kaunista ja jotenkin niin suomalaista :)

Lasten kanssa koristelemme sitten seuraavalla kuviskerralla liinat leimasinpainannalla. Olen ostanut kauniita Mandala -leimasimia, joilla painannan teemme. Jos joku lapsista haluaa hän voi myös leimasinpainannan sijasta piirtää kangastusseilla leivinliinan/keittiöpyyhkeen kulmaan isänsä ja itsensä kuvan.

Halusin myös yhden liinan itselleni ja päätin kokeilla siihen koristeeksi itse PREMIER + ohjelmalla suunnittelemani kansanomaisen vapaallahiirellä piirretyn ristipistokuvion.

Ristipistojen tekemistä oli ihana seurata, mutta minun oli myös todettava, että tämä ensimmäinen "Ilmava" ristipistosuunnitelmani vaati koneelta aikamoista lankojen päättelyä, sillä pistot pomppivat niin paljon. Kone teki tyytyväisenä kyllä suunnitelmani loppuun, mutta kenties olisi fiksumpaa suunnitella jatkossa ristipistokuviot yhtenäisemmäksi pinnaksi.

Mutta voi kuinka kaunis kuviosta tulikaan!!!!!

Nurjapuoli oli tosin aika hirvittävä lukuisten päättelyiden ansioista. Ristipistohevonen, jonka tyttäreni kirjontakoneellani valmisti (postaus tässä), oli sensijaan ihan todella kaunis myös nurjaltakin. Joten oppia ikä kaikki. Tälläinen ilmava ristipistotyö tarvitsee siis jatkossa vuorituksen, mutta nyt kyllä tämä leivinliina saa nurjasta puolesta huolimatta pääsi heti koristamaan meidän keittiötä.

Hoitolasteni kanssa työstämme kuviot kauniilla leimasimilla, sillä en millään ehdi työstää heidän piirroksiaan kirjontakuvioiksi ennen isänpäivää. Mutta onneksi tässä on vielä monta kuvistiistaita tulossa, jolloin varmasti ehdimme vielä heidänkin hellyyttäviä piirroksiaan työstää kirjontakoneella vielä loppuvuodesta tai ensi vuonna.

Lahdessa on tänä viikonloppuna Kätevä ja Tekevä -messut, jonne minäkin olen tänään menossa katselemaan kädentaitojen uusia tuulia ja kenties ostamaan muutaman joululahjankin jo joulupukinkonttiin.

Viime vuonna liikuin messuilla tallukkaat jalassa ja kerroin suu vaahdossa tallukkaiden valmistuksesta ihmisille omassa pienessä Kätevä ja Tekevä -työpisteessäni. (Postaus täällä ja täällä)

Nyt lähden Kätevä ja Tekevä -messuille asiakkaana juuri valmistuneessa villahameessani, jota koristaa itsesuunnittelemani ompelukonekirjonnalla valmistettu ristipistokukka.

(Postaus sisältää blogiyhteistyötä Husqvarna Viking Topaz 50 -kirjontakoneen ja PREMIER + ohjelmiston kanssa)

Ensin suunnittelin siis hameeseeni kirjonnan PREMIER + ristipisto-ohjelmalla.

Halusin tehdä ristipiston, joka on yhtä suuri kuin suurin konekirjontakehykseni.

Ja koska odotan jo kovasti kevätkukkien loistoa puutarhassani, halusin työstää hameeseen satumaisen taikakukan.

Suunnitteluohjelmassa ristipistojen kokoa näytöllä voi tsuumata vaikka kuinka suureksi, jotta pienetkin yksityiskohdat on helppo piirtää hiirellä ristipistopohjaan.

Tälläisen satumaisen taikakukan sain suunnitelluksi reilussa puolessa tunnissa.

Kankaana käytin taas Iskun tehtaanmyymälästä blogiyhteistyönä saamaani villakangasta. Jotta kangas riitti hyvin hameeseen, kaavotin hameeseen saumoja. Hameen saumat ompelin pykäpistoin ennen kirjonnan valmistamista. Pykäpisto on yksi lempiompeleitani niin koristelussa kuin saumojen yhdistämisessäkin.

Pykäpistojen ompeluun ompelukoneeni suosittelee J-paininjalkaa.

Saumojen ompelun jälkeen oli ristipistokirjonnan vuoro.

Ensimmäisen kirjonnan tein kankaasta ylijääneeseen suikaleeseen, josta saisi hyvin työstettyä koristetyynyn, sillä en ollut vielä ihan varma kirjontalankojen oikeista sävyistä.

Kone valmisti ristipistokirjonnan siinä järjestyksessä, jossa olin kirjonnan suunnitellutkin, eli ensin kasvinvarsi.

Ja niin ensimmäinen satumainen taikakukka tulivalmiiksi. Kuten arvasinkin, osa valitsemistani langoista oli vähän liian vaaleita, joten valitsin hameeseen tulevaan kukkaan vahvemmat värit.

Satukukka oli nurjalta puoleltaankin hyvin kaunis. Leikkasin varovasti applikaatiosaksilla tukipaperin pois kirjonnan ulkopuolisilta alueilta.

Ja näin syntyi kirjontakokeilusta kaunis tyyny joulupukinkonttiin.

Ja minulle mukava talvihame. Hameen vuoriksi pääsi 1990-luvun alussa Luhdan tehtaanmyymälästä ostamani kultapilkullinen vuorikangas, jota olin pyöritellyt varastossani vuosikymmeniä. Jo oli aikakin laittaa kangas käyttöön.

Ja nyt tämä rouva lähtee messuilemaan :)

Mukavaa marraskuuta teille kaikille!

Mukavaa isän päivää kaikille iseille, vaareille, papoille, taatoille, ukeille, farfareille, mumfareille jne!

Näissä kahdessa seuraavassa postauksessa pääsette kurkkaamaan lapsiryhmäni isänpäivälahjojoja sekä isänpäiväkortteja ja niiden valmistelua.

(Tämä postaus sisältää myös bloginyhteistyötä Vesiväritehtaan kanssa)

Koska hoitoryhmäni lapset tykkäävät leipomisesta ja isän tykkäävät maistella maanantaisten leipomustemme tuotoksia, päätimme ilahduttaa isejä yllätysleivonnaisella ja leivoimmekin perjantaina kaura-manteli-omenaleivät. Ja jotta leivät saisivat isänpäivän juhlapöydässä kauniin koristeen, teimme leiville omat leivinliinat.

Leivinliinat ompelin itse (postaus täällä). Kankaanpainantakuvioina käytimme ostamiani Mandala- leimasimia.

Ja väreinä Vesiväritehtaan Serivärin kankaanpainantavärejä. Samalla opettelimme hieman värioppia. mistäs väreistä sekoittamalla tulikaan oranssia, mistä vihreää, mistä ruskeaa, mistä violettia?

Ja kuten kuvista näkyy, kankaanpainanta kävi hyvin tehokkaasti :)

Tässä kädentyössä harjoittelimme myös sommittelua. Tavoite oli painaa aina vähintää kaksi kuviota samalla leimasimella ja samalla värillä peilikuvamaisesti, suureen muovilevyyn tekemäni painanta-aukon molemmille reunoille.

Ja lopuksi huolellinen silitys.

Liinoista tuli oikein iloisia ja leivistä maukkaita. Kylläpä lapset olivat onnessaan kun leivät ja liinat pakkasivat kotiin vietäviksi.

Seuraavassa postauksessa kuvia tekemistämme kolmiulotteisista leikkiin kannnustavista isänpäiväkorteista.

Tässä postuksesssa pääsette kurkkaamaan hoitoryhmäni isänpäiväkorttien valmistuspuuhiin. Korttien idea lähti Messutuloste Rollerilta saamistani värillisistä muovikalvoista ja pahvimapeista sekä lasten halusta leikkiin isiensä kanssa. Kiitos, Rolleri!

Näin heti pahvikansioissa leikkipuistot ja niissä lasten ylikaiken rakastamat keinut.

Päätin yhdistää kortteihin myös valokuvaa ja otimmekin lasten kanssa meidän pihalla ihan arkisen kuvan, jossa lapsi näkee hoitopäivän jälkeen isänsä tulevan hakemaan rakkauspakkaustaan kotiin ja lapsi ilahtuu levittämään kätensä halausasentoon. Minä leikkasin kuvat irti taustasta, sillä halusin myös hyödyntää lapsen varjoa kortissa. Lapset liimasivat kuvat paksulle kartongille, josta yhdessä leikkasimme kuvat ääriviivoja myöten pois.

Sitten kapset piirsivät kuvin kuvan isästään ja unelmiensa leikkipuistovälineistä.

Kolmiulotteisista leikkipuisto korteista tuli vallan hurmaavat. lapset olivat innnoissaan kun omalla itsellään pystyi leikkimään. Kuva kiinnitettiin nimittäin vain sinitarralla keinuun, jolloin lapsinukella pystyi leikkimään myön leikki puiston ulkopuolella :)

Varjokortin toiselle puolelle lapsi piirsi kuvat itsestään ja sisästää ja kertoi minulle miksi hän pitää isästään.

Lopuksi teimme tapettijämistä paketit ja tänään isänpäivänä isät ovat saaneet nämä ihmeelliset aarteet käsiinsä.

Mukavaa isänpäivää teille kaikille!

Omassa perheessäni kaikki ovat vähän flunssaisia joten tästä isänpäivästä päivästä tulee varmaan meillä pyjamapäivä :)

Tähän loppuun laitan vielä kuvan tyttäreni kavereidensa kanssaan Rollerilta saaduista muoveista ja vessapaperirullista sekä munakennoista askartelelluista petshoppejen linnoista.

Meille on syntynyt uusi tonttutyttö -Alice.

Tonttutyttö saapui meille kesäkuun alussa ystävänsä kanssa lahjoituksena perhekerhosta. He olivat pukeutuneet silloin "tavallisiksi lapsiksi", mutta minä näin heti, että ei tässä kyllä minua huiputeta, tonttuja tytöt ovat ja sillä selvä. Tai ainakin toinen on tonttu ja pääsee minun seuraavaan ympäristöasioita käsittelevään nukketeatteriini pääosan näyttelijäksi, jos vain tunnustaa ensin todellisen minänsä.

Niskasta paljastui myös tonttutytön oikea nimi: Alice.

Ensin juttelin tytölle lempeästi hoitolasteni kanssa. Sitten riisuimme vaatteet ja annoimme ne yhden hoitolapsen vauvanukelle, joka oli nakuna. Sitten varovasti irroitimme hiuksetkin nuken päästä, jotta todellinen minä löytyisi täydellisen vapautumisen kautta.

Minä tarjosin tontulle vanhaa punaista neulepaitaani, joka oli päätynyt "nämä lähtee kirpputorille" - laatikkoon. Paita hyväksyttiin ja sitä vähän leikeltiin....

Ja niin sakset muotoilivat neulepaidasta mekon ja myssyn.

Varastostani löytyi aijemmin toiselta nukelta irroittamani hiukset (täältä löytyy hiusten entinen omistaja mitä hänestä tulikaan). Molemmat nuket päätyvät samaan nukketeatteriin.

"Aika tavaran kaupittaa" sanoi Aino-mummoni aikoinaan ja niinhän se on!

Ja tälläinen uusi Alice -tonttutyttö odottaa nyt joulua ja uuden nukketatterini valmistumista, jossa herättelen lapsiyleisöä ajattelemaan kestävääkulutusta, kohtuullista kulutusta ja ympäristöasioita. Teatteri valmistuu joskus, mitään aikataulua minulla ei sille ole.

Mukavaa kestävän- ja kohtuulisenkulutuksen joulua teille kaikille!

Meillä lapset tykkäävät aamupalalla leivästä ja kaakaosta: vähän jauhetta, tilkka kuumaa vettä ja paljon maitoa ja herkullinen juoma on valmis. Vuosien myötä aloin säästää tyhjiä Rainbow kaakaojuomajauhe -purkkeja ajatuksena työstää niistä joskus jotain. Ne ovat nimittäin tosi tukevaa pahvia ja kannessa on kestävän oloinen kiinnitysmekanismi.

Nyt joulutouhuja perhepäivähoitoryhmälleni miettiessäni, tuli se aika, kun kaakaopurkit pääsivät jatkotyöstöön....

Joulutoiveet ja joulutervehdykset tarvitsivat oman postilaatikon.

Myös postinen -lehtiset, joiden välissä posti kuljettaa nykyään mainoslehtiset koteihin, pääsivät kerrankin arvoon arvaamattomaan.

Vähän vielä tähtiä taivaalle ja kimalletta hangelle, niin koko upea postilaatikko on valmis.

Jokainen lapsi työsti laatikkonsa itse, mutta yhteistä esimerkkiä noudattaen, kuten aina välillä kädentaidot teemme. Uskon, että lapselle on tärkeää oppia myös ohjeiden kuuntelemisen taito ja eritekniikoita ohjatusti. Vapaan ja vapaavalintaisen työn aika on toisella kerralla.

Tässä työssä opettelimme laveerausta, kolmion leikkaamista, ympyrän leikkaamista ja paperin repimistä sekä sommittelua.

Mutta jotta postilaatikko pääsisi mahdollisimman nopeasti käyttöön, piti sinne myös toki askarrella joulukortteja.

Annoin lapsille vanhoja, oman perheeni saamia postikortteja, joista he saivat valita mieluiset. Näistä valituista korteista työstimme uusiojoulukortit vesiväreillä maalaten ja leikaten ja liimaten.

Leikkasin itse joulukorteista lapsille heidän valitsemansa hahmot, jotka lähtivät seikkailuille uusiin itsetehtäviin joulukortteihin.

Lapset maalasivat vauhdikkaasti paksulle akvarellipaperille vesivärityöt, joista tulisi uuden kortin pohjat.

Kuivuneeseen itsemaalattuun korttiin viillettiin viiva, jota pitkin lasten valitsemat hahmot pääsivät liikkumaan. Lapset valitsivat myös korteista muita kuvia, joita uusiojoulukorttiin haluttiin liimata.

Kortit synnyttivät ihania tarinoita joulun taiasta....

Ja jokainen kortti oli aivan tekijänsä oloinen...

Tähänkin korttiin sisältyi lapsen tarina siitä kuinka tonttu on kadottanut aattoiltana joulupukin ja lähtenyt itse jakamaan lahjoja ja lopulta löytää pukin nukkuvan onnellisena kettu sylissään.

Joulupostilaatikkoihin pääsi myös tämän ovenkarmiin huovuttamani ja virkkaamani koristeen innoittamana sormiväri-joulukortteja.

Ja toki muutama joulukuusikorttikin haluttiin työstää. Myös perhekerhossa joulukortteja valmistui lasten käsissä aikamoinen läjä kuvioreijittimillä ja väripapereilla.

Nyt joulupostilaatikot ovat päässeet lasten mukana heidän omiin koteihin ja toivottavasti täyttyvät siellä kaikella mukavalla.

Iloista joulunaikaa teille jokaiselle!

(Tämä postaus sisältää blogiyhteistyötä Husqvarna Viking Suomen kanssa, Designer Topaz 50 -kirjontakoneen ja veteen liukenevan kirjonnantukimateriaalin tiimoilta.)

Nyt se on alkanut, joulun odotus. Joulukoristeet pääsevät pikkuhiljaa sisälle kotiin varaston kätköistä ja muutama uusikin joulukoriste on valmistettu joululle 2018. Tänä vuonna teemana on pinkki ja valkoinen, ripauksella kaikkea muuta hauskaa ja iloista.

Tässä postauksessa pääsette tutustumaan kanssani Husqvarna Viking Designer Topaz 50 -kirjontakoneeseeni ja konekirjottuihin pitsimäisiin joulupalloihin.

Sain Husqvarna Vikingiltä käyttööni lukuisan määrä kauniita pitsimäisiä jouluteemaisia kirjontakuvioita, joita tässä postauksessa työstän.

Pitsikuviot kirjotaan veteenliukenevan kalvon päälle. Olen käyttänyt tätä kalvoa myös saumattoman muotoonkirjotun mekon valmistamiseen. (Tässä mekko) Mekon valmistin ompelukoneella vapaalla konekirjonnalla itselleni kasvivärjätyistä silkkilangoista. Silloin käytin kirjonnanpohjana yksinkertaista veteenliukenevaa kalvoa. Nyt konekirjonnassa käytän nelinkertaista kalvoa, sillä tikkejä tulee automaattisissa kirjontapitsikuvioissa niin paljon, että yksin-kaksin tai kolminkinkertainen kalvo repeää helposti kesken kirjonnan.

Ensimmäiseksi kuvioksi valitsin tälläisen joulupallon. Tässä pallossa on 12883 pistoa.

Oli kertakaikkisen upeaa seurata viereltä kuinka pallo työstyi pistopistolta vain nappia painamalla ja kuinka jokaisessa pitsikoristeessa oli täysin erillainen työjärjestys. Osa koristeista alkoi keskeltä, osa reunoilta, osa vertikaalisti, osa kehänä.

Voi kuinka kaunista pintaa!!!!

Seuraavaksi kokeilin toisenlaista pitsipalloa. En poistanut vielä edellistäkään palloa kalvosta vaan kirjoin pallot vierekkäin. Näin säästin veteenliukenevan materiaalin menekkiä.

Tässä näkyy hienosti, kuinka eri tavoin eri kuviot oli ohjelmoitu.

Seuraavaksi valitsin tälläisen pallon.

Se alkoi työstyä reunasta reunaan vertikaalisti.

Lopuksi kone teki kaikkien pallojen reunaan satiinitikin.

Pistojen määrä palloissa oli todella hurja, kuten tässä 17971 pistoa, ja kone raksuttikin palloa aika kauan.

Niin kaunis, niin kaunis....

Myös lankaa kului aika paljon. Yksi pallo söi puolirullaa kirjontalankaa eli neljään palloon meni 2 suurta rullaa lankaa. Mutta lopputulos oli langan loppuun kulumisen väärti.

Lopuksi leikkasin pallot irti veteenliukenevasta tukimateriaalista ja laitoin pallot odottamaan pesua hanan alla lämpimällä vedellä.

Koska veteenliukeneva tukimateriaalikin on minulle arvokasta materiaalia, en raaskinut heittää sitä yhtään roskiin. Vaan päätin kirjoa loppusilppuihin vielä muutaman joulukoristepitsin.

Laitoin yhden kalvon silpun alle ja yhden kalvon silpun päälle ja kirjoin 4 punaista tähteä jämäpaloja hyödyntäen. Ja tästä jääneen pikkusilpun säilöin pieneen muovipussiin tulevi tärkättäviä käsitöitä varten. (Seuraavassa postauksessani on pitsikruunuja, joihin tärkkiä käytin)

Kalvo sulaa jo pienestäkin pisarasta vettä, mutta sillä voi myös leikitellä, Jos tuotteen kastelee pikaisesti jää se limaiseksi, mutta tärkkääntyy vaikka mihin muotoon kuivuessaan. Jos taas tuotteen pesee ihan kunnolla pesuaineella, tulee tuotteesta todella pehmeä ja laskeutuva.

Ja niin meille syntyi muutama uusi joulukoriste.

Rauhaisaa joulun aikaa teille kaikille ja tulkaahan katselemaan kuviani ja tekemisiäni myös instagramiin @neulanhaltija - sivuille!

Ja kiitokset kaikille yhteistyökumppaneille tästä vuodesta! Olette tukeneet käsityöharrastustani upean avokätisesti!

Pandoja hernepusseissa ja Ähtärin eläinpuistossa

Ompelua, virkkausta ja hevostelua yhdessä ystävien kanssa

Iltapuhteet pehmoisen PEHMU mehiläisvahamuovailuvahan kanssa

Anime -tyyliset perhostallukkaat kirjontakuvioilla

Virkattu hevosjakkara

Farkkupenaali koulutarvikkeille

Nopeasti, ilman ompelukonetta valmistuva Frozen Elsa viitta

Jakkarasta poliisimopoksi

Askartelua lasten kanssa metsäretkien aarteista

Husqvarna Viking PREMIER + kirjontaohjelmistokoulutuksessa

8-vuotiaan ompelema laukku itsesuunnitelluilla konekirjonnoilla.

Kirjottuja poneja villakangashameessa

Syksyinen metsä asukkeineen, munakenno- ja pahviaskarteluja sekä teatteria lasten kanssa

Pellavalankakoristeita kolmireikäisellä nyörijalalla ja konekirjottuja ristipistoja leivinliinoihin

Ristipistoinkirjotulla villahameella Kätevä- ja Tekevä messuille

Kankaanpainantaa isänpäivälahjan leivinliinoihin

Kolmiulotteinen isänpäiväkortti

Posliininukesta tontuksi

Lasten työstämiä joulupostilaatikoita ja monenlaisia joulukortteja

Pitsisiä joulupalloja konekirjonnalla