Neulanhaltija

Minulla on ollut mukava ja rentouttava talviloma perheeni kanssa. Olemme ulkoilleet, kylpeneet, syöneet hyvin ja levänneet. Vietimme viikon Ikaalisten kylpylässä täyshoidossa. Ah!

Käsitöihin en ole koskenut koko viikkona, mutta tässä postauksessa jotain jonka valmistin jo ennen talvilomaamme: tilaustyö ystäväni tekemää Youtube -elokuvaa varten, Metsänhaltian asu. (Laitan tähän linkin elokuvasta kun se valmistuu.)

Pitkästä aikaa sain siis kaivaa esiin sovitusnukkeni, jonka päälle asun muotoilin. Materiaaleina käytin Mari Mustonen Designilta saamiani lahjoituspellavia.

Lisäksi hyödynsin asuun minulle pieneksi jääneen ChillNorway neulemekon ja ompelemani pellavaisen viitan, jonka olin koristellut silkkihahtuvaruusuin vapaalla konekirjonnalla.

Video kuvataan talvella havumetsässä, joten suunnittelin metsänhaltian asun havunvihreä-valkoiseksi.

Lisäksi tarvitsin luonnollisesti hieman turkista, luonnon väristä villalankaa, vaahteran siemeniä ja tammenterhoja.

Lumena sai toimia valkoinen pellavakuitu ja lumihiutaleina kirjontanäytekansiostani poimimani, aikoinaan ompelemani pitsihiutaleet.

Asun muotoilussa noudatin Ziro Waste - menetelmiä eli pyrin minimoimaan kaiken materiaalin ylijäämän. Tässä kuvassa kaikki, joka 4 m pellavakankaasta jäi mekon valmistuksessa yli. Aika hyvin, siis.... pääosin vain hulpioreunoja.

Ja niin mekko hupullisine viittoineen valmistui.... Voi olla, että elokuvassa mekkoon sujautetaan vielä vähän havunoksia tai muita risuja luomaan kolmiulotteisuutta ja huomaamattomuutta.

Metsänhaltia voi piiloutua halutessaan suuren hupun alle.

Jännityksellä nyt odotan, että paukkupakkaset hieman poistuvat ja video saadaan kuvattua ja puku käyttöön.

Mukavaa maaliskuuta teille kaikille!

Roolivaatteiden ompelu on nyt vähän jäänyt päälle. Olen työstänyt jos jonkinmoista huivia ja viittaa viimepäivinä. Ja kaksi merenväen pyrstöäkin.

Olen testaillut erilaisia, blogiyhteistyönä saamani Husqvarna Viking Topaz- ompelukoneeni ompeleita ja tuhonnut viimepäivinä lahjoituskankaiden myötä kasvanutta kangasvarastoani.

Koska jotkut ompeleet näyttivät ommeltuina suomuilta, oli ihan pakko työstää joku suomullinen juttu.

Olette varmaan internetin ihmeellisessä maailmassa törmänneet niihin upeisiin neulottuihin mereneidonpyrstön mallisiin torkkupusseihin. Niin minäkin. Siitä se ajatus sitten lähti lentämään... tai sukeltamaan....

Kankaina pyrstöissä oli ensimmäisen kotimme olohuoneen mattasatiinipintaiset verhot. Olivat muka niin kalliit silloin 90-luvulla hankkia, että olen säästellyt niitä. Tähän kotiimme ne eivät kuitenkaan sovi minnekkään, joten nyt sakset saksivat muistot pyrstöihin.

Ja jotta projekti saisi vielä lisäulottuvuutta, ajattelin kuvata hoitolapseni sukeltavina merenneitoina valmistamani huopataustan päällä. Taustan valmistin viime vuonna tyttäreni Aloha-synttäreille, jonne linkki täällä.

Silitysrautani on nyt rikki, joten sori vaan ryppyinen tausta. Kenties ehdin silitysrautaostoksille tulevana viikonloppuna. Onko teillä suosituksia mikä rauta olisi hyvä? Minä silitän todella paljon, joten kovaan käyttöön sitä tarvitsen.

Merenneidonpyrstö ulottuu pienillä hoitolapsosillani ihan kainaloiden alle asti. He mahtuvat siis huopaalustalle hienosti pulikoimaan.

Että tälläistä tälläerää. Kuvailen lapsia sitten ilmojen lämmittyä, sillä nyt tuonne pakkaseen ei kyllä kukaan mene sukeltelemaan :). Kesties kuvista saadaan kivat äitienpäiväkortit.

Minulla on takana ihan mahtava kädentaitojen viikonloppu. Perjantaina työstimme Johanna-ystäväni kotona, ihastuttavassa naisoporukassa maailmaa parantaen pääsiäisaskarteluja (jotka unohdin keskustelun lomassa tyystin kuvata), lauantain vietin tyttäreni kanssa käsityöretkellä Jyväskylässä, jossa tapasin myös suloisenlumisiivet-blogin Katin. Sunnuntaina vietimme Katri-ystäväni kanssa keskeneräisten ompelutöiden ompelutalkoita kotonani. Huoh; Olipa ihanaa!

Jyväskylän paras paikka laadukkaan käsityön fanille on kyllä Suomen käsityön museo. Se oli osoitteenamme lauantainakin kun tyttäreni kanssa Onnibussilla Jyväskylään reissasimme.

Museossa oli alkanut 7.1.2018 ihailemani tekstiilitaiteilijan Ulla Pohjolan kirjontatöiden näyttely Memento, joka oli ihan pakko päästä itsekin näkemään. Ja huikeahan se olikin, mitäpä muuta Ullalta voi odottaakaan.

Mutta näyttelyretkellä kohtasimme ja koimme kaikkea muutakin upeaa ja niistä sekä Ulla Pohjolan töistä lisää tässä ja seuraavassa postauksessa.

Ensimmäisenä museon keskikerroksen aulassa minut ja 8 v lapseni ällityttivät Sikarilaatikkosoittimet. Niiden sointi oli hurmaavaa ja ulkonäkö niin hauskoja yksityiskohtia täynnä, että suupieliin tuli väistämäättä monta hymyä. Yhtä sikarilaatikko kitaraa sai soittaa ihan oikean trubaduurin lailla ja kuulokkeilla kuunnella ammattilaisten musisointia sikarilaatikkosoittimin.

Eikä kaikki näyttelyssä olleet upeat itserakennetut uniikkisoittimet koostuneet lopulta edes sikarilaatikoista, vaan milloin mistäkin rojusta. Häkellyttävää kekselijäisyyttä!!!!

Sikarilaatikkosoittimien jälkeen minulta loppuivat sanat. Edessäni oli huikean pysäyttävä kuvataitelija Kaija Poijulan Memento -näyttely. Minut pysäytti täysin omat pohdintani Kaijan suuresta teoksesta, jossa hän oli polttanut jättimäiset kangaspuut...

Työ kosketti minua niin kovasti, että oli vähällä, etten purskahtanut itkuun. (Onneksi tilassa ei soinut mikään nyyhkymusiikki, muuten olisin murtunut) En kokenut tuskaa poltetusta työvälineestä vaan ylipäätään kankaankudonnan, käsityöläisyyden ja aitoon tarpeeseen tuotteiden tekemisen rappeutumisesta... Turhuutta...vie liikaa tilaa...teollisesti tuotettu on halvempaa...ei tarvita enää...muistosi ja tarpeesi ovat historiaa..... Asioita, joita olen oman elämänkaareni aikana vatvonut välillä keskellä yötäkin hikisenä ahdistuksesta lakanoideni välissä. Upea, pysäyttävä teos!

Tyttäreni kurkku kuivi sensijaan täysin tämä teoksen edessä. Tytär puhui tästä Japanin v.2011 maanjäristystä ja tsunamia kuvaavasta Pikku-Buddha -teoksesta vielä kotimatkallakin. Kuinka jokin joka näyttää aluksi niin kevyeltä ja hempeältä voi lopulta ollakin täynnä surua, pelkoa ja murhetta ja ikävää.

Pikku Buddha -teos on omistetttu kaikille niille lapsille, joiden isä ei tullutkaan luonnon katastrofin jälkeen enää kotiin...

Kaija Poijulan teoksissa oli paljon ajatuksia ja hyvin oivaltavaa materiaalin käyttöä ja työstöä. Olen tainnut löytää kuvataiteilijan, joiden töitä tulen seuraamaan jatkossakin. Jee!

Kuvassa: Lentävä kellonsoittaja 2017

Yläkerrassa lankesin sitten jo melkein polvilleni. Ulla Pohjolan kirjontatyöt ovat jotain aivan käsittämätöntä!!!

Pieniä hyvin yksityiskohtaisia kirjontatöitä, joissa luonnonmateriaalit, helmet ja langat muodostavat unenomaisia oivalluksellisia hetkiä.

Puuta, peilejä, silkkiä, samettia, tuohta, kääpiä, käsin kirjontaa, konekirjontaa.... ja runsaasti taitoa, värisilmää, sommittelukykyä ja syviä ajatuksia, niistä on Ulla Pohjolan työt tehty.

Yläkerrassa tyttäreni oli jo matkasta väsynyt ja levähti tuolille katsomaan televisiosta Ulla Pohjolasta kertovaa haastattelua, kunnes näki jotain, josta lisää seuraavassa "Suomen käsityön museossa lapsen kanssa, osa 2" -postauksessa. Tämän näyn jälkeen meillä vierähtikin vielä museossa pari tuntia :). Lapsi olisi varmaan viihtynyt koko loppupäivänkin....

Lumisiivet-blogin Katin kuvia samaisesta näyttelystä löydät täältä.

Edellisessä postauksessani kerroin Suomen käsityön museon Memento -näyttelyn (7.1-15.4.2018) annista minun ja tyttäreni näkökulmasta. Ulla Pohjolan upeiden kirjontatöiden jälkeen etteemme tuli jotain, joka sai lampun syttymään 8-vuotiaan tyttäreni pään ylle: käsityöhuone, jossa saa työskennellä vapaasti käsitöiden parissa.

Käsityöhuoneessa sai toteuttaa itsekeksimiä tai ohjeenmukaan toteutettavia käsitöitä muutaman euron hintaan, tyyliin "poimi itse materiaalit ja siivoa itse jälkesi projektisi loppumisen jälkeen". Ohjeita ja materiaaleja oli jos jonkinmoista.

No minähän arvasin heti, että tästä huoneesta ei sitten kovin äkkiä pois lähdetäkään. Tyttäreni on nimittäin hyvin innokas askartelija ja käsityöntekijä (keneenköhän lie tullut?).

Minun vielä ihastellessa huoneen materiaaleja ja ohjekirjoja, oli tyttö jo hakenut puukon ja kaarnan palan ja oli täydessä työn touhussa.

Minä vuolin mastot ja tytär veneen.

Minun kuumaliimatessa mastoja paikoilleen, oli tyttö jo aloittanut neulahuovutusleppäkertun tekoa.

Ja pian oli tytöllä kaksi uutta lelua matkamuistoina. Tyttö olisi askarrellut koko päivän, mutta koska tulemme varmasti katsomaan seuraavaakin näyttelyä "Pehmeetä touhua -Nordic Outsider Craft" (28.4-2.12.2018), sain hänet houkuteltua jättämään vähän askarteluideoita seuraavallekin museokerralle. Ja meillähän oli vielä museon alakertakin kokonaan kiertämättä.

Lippujen oston yhteydessä (aikuiset 6 €, lapset alle 18 v ilmaiseksi) tyttö sai päkäpassin, joka johdattaa lapsivieraat "Operaatio Punainen lanka" -seikkailuun museon kellarikerroksessa. Niinpä lähdimme mekin seikkailuun punaisen langan perään....

Alakerrassa olikin monenlaista kierrosta ja hyvin paljon nähtävää, kansallispuvuista taide- ja perinnetekstiileihin..

Valaistus oli vain hyvin hämärää, joten kuvieni laita on niin ja näin....

Tytär pohti annettujen vihjeiden perusteella mistä villa tulee, miten se on käsiteltävä ennen neulontaa ja kuinka viillaan saadaan punainen väri. Näyttelyssä oli lapsille paljon kosketeltavaa, haisteltavaa ja käsin työstettävää. Sai karstata, käyttää värttinää ja neuloa puikoilla sekä työstää villalangasta tupsuja ja muovieläinten lämmikettä ja jopa käyttää mikroskooppia.

Koska oma lapseni on hyvin rauhallinen ja keskittymiskyvyiltään hyvä, ehdin minä kierrellä perusnäyttelyä kaikessa rauhassa, lapsen askarrellessa ja tutkiessa villa-asioita.

Seisahduin pitkäksi ajaksi ihailemani kuvakudostentekijän, Aino Kajaniemen, kuvakudoksen luokse ja nautin kiireettömyyden tilasta.

Hymyilin lapsen tallukoille, joita sai kokeilla jalkaankin.

Ihailin Taina Kontion "Morsian" -teosta...

Ja muistelin omia isovanhempiani kirjottujen kapioiden luona.

Olipa kyllä mukava Museopäivä. Tulemme ehdottomasti uudelleenkin.

Onni on tytär, joka on kiinnostunut samoista asoista kuin äitinsä.

Muistatteko vielä nukkeprojektini, jossa tuunailen vanhoista "hienohelma-posliininukeista" teatterinukkeja tulevaan nukketeatteriini.

(Postaus sisältää blogiyhteityötä)

Yksi nukke on taas valmistunut. Saanen esitellä, ilmanhaltijan eli Ilmattaren.

Edellisessä elämässään Ilmatar (keskellä) oli pieni olkihattuinen tytöntyllerö. Minä poimin tyllerön ystävineen kirpputorilta 4€/kpl.

Minä näin hänessä potentiaalia johonkin suurempaan... ja ajatuksia herättävämpään. Niinpä riisuin hänet röyhelöistä ja kutreistaan ja annoin mielikuvituksen lentää pilvien päälle....

Työstin nukelle pellava-asun ja laitoin nukkejen vanhat vaatteet pesuun ja odottamaan hoitolapsilleni niin mieluisia nukkejen pukemis- ja riisumisleikkejä.

Tämän nuken tuunaus ja ompelu olikin erityisen mahtavaa, sillä työstin sitä yhdessä ystäväni Katrin kanssa. Katri tuli meille ompelemaan ja tuunailemaan koko sunnuntaiksi. Nuken vaatteiden ompelun, tuunauksen ja höpötyksen ohella, Katri työsti loppuun myös hänen upeat Downtown Abbey -tilkkutyynyliinansa. Kyllä sai taas Husqvarna Topaz laulaa :).

Ilmattarella on tässä tarinassa hennot pellavaiset siivet ja hahtuvaisia pilvenpalasia puvussaan.

Siivet kovetimme reunoiltaan Katrin varastoista löytyneellä rautalangalla.

Paininjalkana käätin päärmejalkaa J, jossa oli hyvä kohta rautalangalle. Rautalangan kiinnitin kahden askeleen siksakompeleella.

Pilvenhattaroita kiinnitin Ilmattaren mekkoon silkki-villalumppulevystä, jota olin saanut näytteeksi vuosia sitten Felt Factionilta. Paininjalkana toimi jousellinen vapaakirjontapaininjalka.

Jalkineiksi Ilmatar sai pienet tuohivirsut, jotka olin ostanut kirpputorilta vuosia sitten tyttäreni Maileg-pupuille.

Ilmattaren mekon pellavaharso on saatu lahjoituksena Mari Mustonen designilta. Tarkkasilmäisimmät voivat nähdä Marin sivuilla tutut kasvot ;).

Kevättä ja pääsiäistä odotellen, mukavaa lopputalvea teille kaikille! Ja kiitos Katrille kaikesta avusta ja erityisesti upeasta ompeluseurasta!!!

Mitä syntyy kun ottaa kenkälaatikon, pahviputkea, vessapaperirullia, kananmunakennoja, huopalevyä, maalia ja vähän sitä sun tätä.... sekä monenmoisia kuvis- ja käsityötekniikoita?

Tässä postauksessa pääset tutustumaan hoitoryhmäni pikkupuutarha-projektiin.

Reilun kuukauden ajan joka tiistai aamu me opettelimme kuuntelemaan ohjeita, leikkaamaan saksilla, piirtämään tarkkaa viivaa ja maalaamaan suuria pintoja. Opimme idoimaan, sommittelemaan, kertomaan tarinoita ja kunnioittamaan toisen "puutarhaa" ja ajatuksia.

Perjantaina järjestimme perheille taidenäyttelyn, jossa jokainen lapsi pääsi esittelemään tuotoksiaan ja muita keväällä syntyneitä kädentöitään sekä esittämään vapaita musiikkiesityksiä, joita lapsoseni olivat itse ideoineet.

Projekti sai alkunsa perheeseeni hankittujen lenkkarien laatikoista ja lahjoituksena saamistani maaleista. Kiitos Anna-Liisa O-K!

Kiitos myös projektin tukemisesta pahvikartioin ja kassapaperirullin @kirsimaritta! Ja kiitos huopakangaspaloista Iskun tehtaanmyymälälle sekä munakennoista hoitolasten perheille!

Ja niin pikkuhiljaa vaihe vaiheelta puutarha kasveineen ja asukkeineen alkoi jovalmistua. Koko projektin aikana lapset eivät kyselleet, että joko tämä projekti loppuu, vaan ideoivat koko ajan lisää ja lisää asioita puutarhoihinsa. Keskeneräisillä puutarhoilla leikittiin kovasti jokaisessa vaiheessa.

Puutarhassa piti olla ehdottomasti kaivo ja ämpäri, milläs sitä muuten kukkia ja kasveja kastelisi.

Ja pääsiäisen alla tietysti myös kanoja ja kukkoja!

Ja tottakai puutarhatonttu!

Wili-kanimme oli myös projektista hyvin kiinnostunut. Sekin, pieni reppana, odottaa jo kovasti puutarhan lumien sulamista ja uuden tuoreen ruohon maiskutusta.

Ja tottahan toki puutarhurilla on myös kasvikirja ja muistilehtiö :).

Uuden kasvun ihmettä on aina ilo seurata.

Ja koska pääsiäinen on ihan ovella, saivat kukot selkäänsä isot tussein koristellut munat ja koivunrisuista metsäretkellä tehtyihin pesiin huovutettiin pienet huopamunat.

Huopamunien huovutuksessa hyödynsimme vanhoja pääsisäismunien sisuksia. Keltaisiin muovimuniin tehtiin reikä naulalla ja vasaralla ja sitten ne täytettiin vedellä ja saippualla esihuovutetulla huopamunalla. Kokongit laitettiin askarteluessujen ja askartelualustojen kanssa pesukoneeseen huopumaan loppuun. Helppoa ja nopeaa!

Lisäksi piknik-leikkejä mieluusti leikkivät lapset halusivat työstää huovuttaen myös puutarhaan oman pienen piknik-peiton ja tyynyn huovuttaen :).

Näyttelyä edeltävien päivälepojen aikaan jostain ilmestyi kaikkien tonttujen käteen vielä herkullinen kävelysauva ja puutarhoihin kaksi pientä ujoa chenille-tipua.

Ihana projekti, joka innosti lapsia moniin leikkeihin. Ja innostaa toivottavasti vielä lasten kodeissakin.

Tähän pikkupuutarhaan voi muuttaa jatkossa vaikka mitkä lasten omat leikkihahmot ja lapset saavat jatkaa ideoidensa työstämistä kodeissaan vanhempiensa kanssa mielin määrin.

Pieni puutarha toimii myös ihastuttavana pääsiäiskoristeena. Ja menee tarvittaessa kasaan pelkäksi laatikoksi.

Projektin aikana luimme useita puutarha-aiheisia satuja ja tarinoita. Ja jatkamme projektia lumien sulettua ihan oikeilla istutuksilla ihan oikeassa puutarhassa.

Mukavaa pääsiäisen aikaa teille kaikille! Ja kiitos hoitolasteni perheille ja hoitolapsille mukavasta illasta! Ihanaa kun olette olemassa!!!

Tämä postaus sisältää blogiyhteistyötä Gepetton kanssa.

Sain hoitoryhmäni ja lasteni kanssa kanssa viime viikolla ihanan yllätyskirjeen vanerisia nukkekoteja ja nukkekodin tarvikkeita valmistavalta ja markkinoivalta Gepettolta Kangasalasta.

A4 kirjekuori sisälsi osat tee-se-itse leikkikanalaan /-lampolaan. Jee!!!!!

Tämä ekosähköllä valmistettu vanerimaja tuli kuin tilauksesta puutarhaprojektimme jatkeeksi.

Ensimmäisenä teippasin mökin kasaan, jotta lapset hahmoittavat mökin muodon ja koon. Mutta ennen kuin ennätin kaivaa maalipurkit esille, oli mökistä tullut leikkimökki Sylvanian siili-hahmoille.

Mökkiin oli tehty siililasten salapaikka, jossa siilipoika väritti läppärillään virtuaalista värityskuvaa :).

Odottelin rauhassa pari päivää ja sitten maltettiin jo vähän maalatakin mökkiä.

Mökin maalauksessa käytimme pullovärejä ja tusseja. Lattialle leikattiin samettinen kokolattiamatto Designers Guildin luksustapettikirjasta.

Oma ekaluokkalainen tyttäreni suunnitteli ja piirsi mökin seinille tapetin.

Ja lopulta osat liimattiin kiinni puuliimmalla. Jätimme katosta toisen osan liimaamatta, jotta sen voi tarpeen vaatiessa ottaa helposti pois ja mökin yläparvella on helpompi leikkiä.

Ja niin siilit pääsivät tutustumaan siililasten leikkimökkiin, jonka pihalle laitettiin Gepetton puiset lampaat, kanat ja tiput sekä ompelukone :). Alkuperäisessä mökissä katolla oleva kukko ennätti jo lentää kiekumaan jonnekin salaiseen paikkaan...

Leikkimökki sopii hienosti myös Playmobil leikkeihin sekä Schleichin hahmoille. Leikkimökki tulee varmasti kovaan käyttöön meillä sillä lapset tykkäävät kovasti leikkiä tälläisillä pikkuhahmoilla. Kiitos mitä kaunein, Gepettolaisille!

Yritän parhaani mukaan käydä katsomassa kaikki tekstiilitaidenäyttelyt, jotka osuvat jollainlailla matkojeni varrelle tai ovat päivänmittaisen helpon bussimatkan päässä Lahdesta. Nyt minun, eikä kenenkään Päijät-Hämeen alueella elelevän tekstiilitaiteen ystävän tarvitse lähteä "merta edemmäs kalaan", sillä Lahden keskustan Galleria Uudessa Kipinässä on nyt erityisen upea Raija Jokisen "Tavallista" -tekstiilitaidenäyttely vielä 8.4 asti. Näyttely on myös myyntinäyttely, joten jos taidesijoitukset kiinnostavat, niin nyt kannattaa sijoittaa myös arvotekstiilitaiteeseen. Näyttelyyn ei ole siisäänpääsymaksua!

Niille jotka syystä tai toisesta eivät tätä hienoa näyttelyä ehdi tai pääse katsomaan, kokosin tämän postaukseni, jossa esittelin minun mielestäni näyttelyn koskettavimmat teokset.

(Kuva yllä: Yksityiskohta teoksesta Takku1.)

Ja jos galleriavierailun jälkeen haluaa vielä ravita sieulua ja ruumista terveellisin herkuin, on Lahteen avattu uusi ihastuttava, pieni ja kotoinen kahvila-ravintola Puro Cafe, josta lisää tämän postauksen lopussa.

Olen vallan ihastunut neljän suomalaisen naisen tekstiilitaideteoksiin. Yksi näistä naisista on ehdottomasti Raija Jokinen, jonka teokset saavat minut aina huokailemaan tekijänsä taidoista, materiaaliosaamisesta ja taiteellisesta herkkyydestä. Muita häkellyttävän taitavia naisia ovat mielestäni upeita käsinkirjottuja töitä valmistava Ulla Pohjola, luonnonmateriaaleista huikeita teoksia taikova Anni Rapinoja ja mielettömän hienoja kuvakudoksia työstävä Aino Kajanniemi.

(Kuvissa Raija Jokisen Takku 1 ja Takku 2. joissa molemmissa upeaa kuvakieltä pellavakuidulla työstettynä)

Näidenkin töiden äärellä en voinut kuin olla hiljaa. Kuinka nämä upeat pellavakuidusta ja pellavapyyhkeistä valmistetut henkäyksen kevyet työt sopisivat täydellisesti jonkun kirkon, rukoushuoneen tai humanitääristä apua välittävän järjestön seinälle. Taidokkaissa käsissä valmistunut tasainen työ oli niin kolmiulotteisen näköiseksi tehty, että harmitus teoksen ihmisen puolesta tuntui ihan ihonalla.

Tai mitä mieltä olette tästä " modernista tilkkutyöstä"? Ihastuttava ja samalla niin käsittämätömmän taidokas tekstiiliteos, että ihoni menee ihan kananlihalle.

Itsekin osallistuin v. 2001 Husqvarna Vikingin kansainväliseen tilkkutyökilpailuun "Feel Free" vastaavalla tekniikalla valmistamallani teoksella Snowflakes, jossa ompelin ompelukoneella huopapaloja silkkilangoin läpinäkyväksi tilkkutyöksi. (Teoksen koko 140 cm x 140 cm)

Sain kilpailussa satojen osallistujien joukosta ensimmäisen sijan "Ompelukoneen innovatiivin käyttö" -kategoriassa, mutta tuota..... ei tämä minun työni kyllä yllä edes tämän Raijan työn viereen..... Täältä löydät minun muut vastaavalla tekniikalla tehdyt tekstiilitaideteokseni. Lähinnä niitä löytyy sieltä ihan galleria-blogin alusta. (Uskomatonta, mutta galleriasta on unohtunut kokonaan kuvat tästä kotimme seinää verhoavasta Snowflakes -työstä.... Miten noloa! Ja koko galleriani on itseasiassa ihan kaamean epäsiisti, pitäisi varmaan ryhdistyä ja teettää ammattilaisessa nuo kotisivut. Hävettää ihan!)

Mutta takaisin Raijan töihin.....

Siis katsokaa nyt. Miten ihania?!!!! Ja miten taidokkaita?!!!! Huoh!!! Menkää ihmeessä katsomaan näitä ihan itse. Olen varma että häkellytte!

Taidenäyttelyn koskettavuus kulutti niin energiaani, että minun oli päästävä jonnekin istumaan ja rauhoittamaan itseni.

Lahteen taide- ja muotoilukoulu Taikan alakertaan (Sammonkatu 8) on avattu jonkin aikaa sitten juuri oikeanlainen kahvila minun makuuni, Puro Cafe. Kahvila, jossa on kotoinen ilmapiiri, selkeästi valtavirrasta poikkeavat ekologiset sekä terveelliset tarjoamiset ja vähän väkeä, jotta omat tai ystävän ajatukset voi kuulla.

Rauhaa, rauhaa ja rauhaa....

Itse olen suosinut Purossa maukkaita tuorepuuroja, jotka vievät nälän sopivasti tekemättä ähkyä tai sokeripiikkiä. Myös 8-vuotias tyttäreni on ihastunut näihin aina taidekoulupäivinään ja 11-vuotias poikani haluaa kotona tuorepuuroja aamiaiseksi.

Näiden ravitsevien kuvien myötä toivotan teille kaikille voimallista huhtikuuta ja täyteläisiä elämänhetkiä! Käykäähan Galleria Uudessa Kipinässä ja Puro Cafessa.

Olipa ihanan rentouttava pääsiäinen. Kotoilimme perheen kanssa kaikki päivät, hiihdimme jäällä upeassa kevätauringon paisteessa, kuntoilimme kuntosalilla ja metsäretkillä sekä katsoimme supersankarifilmejä. Vein kaikki käsityöni neljäksi päiväksi varastoon ja pidin lomaa.

Varastossa tyttäreni silmiin osui vanha pyöröneulekoneemme, jolla teimme ahkerasti pyöröneuleita vuosia sitten. Kuvia aijemmista tuotoksista kuten Harry Potter -henkisestä Rohkelikko huivista ja muista huiveista sekä säärystimistä täällä ja täällä.

Villalankavarastoni on aivan onnettoman pieni. Tässä kuvassa on kaikki langat joita omistan, joten kuten blogia lukeneet ovat huomanneet, en ole aikoihin neulonut mitään. Jotenkin en ole lainkaan innostunut neulomisesta, se aika oli ja meni jo kymmenen vuotta sitten.

Mutta koska tytöille tuli nyt neulekoneen löytymisen myötä into tuhota nuo vähätkin villalangat, annoin heille vapaat käden lankojeni kanssa.

Ja katsokaa mitä ihanaa pikkutytöt tekivät?! Unipussit rakkaille leluilleen: Kultakaivos-nimiselle koiralle ja ...

Tutu-nimiselle pupulle. Voi luoja, kuinka onnellisia tytöt olivatkaan lelujensa unipusseista!!!!

Pitänee ensi vuonna ottaa neulekone uudestaan esiin kun hoitoryhmäni nuorimmatkin ovat hieman varttuneet ja työstää heidänkin kanssaan jotain mukavaa tällä koneella, kun sellainen kerta varastossa majailee.

Vaaleanpunaisia ajatuksia teille kaikille!

Tämä postaus sisältää blogiyhteistyötä Husqvarna Vikingin kanssa.

Valon lisääntyminen ja päivien piteneminen tuntuu upealta. Iltaisin jaksaa touhuta vaikka mitä, kun ei heti työpäivän loputtua ole säkkipimeää.

Koska puutarhani on vielä metrin korkuisten lumikinosten ja kuraliejun alla nukkumassa, olen malttanut istua iltaisin ompelukoneen ääreen ja toteuttaa vinon pinon rästihommia, vaatteiden paikkauksia, blogiyhteistyöompeluita ja sisustusjuttuja omaan kotiin. Kunhan puutarha sulaa, jää ompelut ja käsityöt varmasti taas vähemmälle, koska mullassa möyriminen ja uuden elämän ihmettely on vaan niin ihanaa puuhaa! saati sitten kun pääsen metsämarjojen kimppuun.... Ah!

Sain blogiyhteistyön merkeissä Husqvarna Vikingiltä mielenkiintoisen tuotteen, erikoislangoille tarkoitetun puolakotelon, jonka avulla voi ompelukoneen alalankana käyttää vaikka paksua villalankaa, helmilankaa, nyörejä, efektilankaa tms.

Puolakotelossa alalangan kireys oli säädetty jo valmiiksi löyhäksi tai koko kiristyksen voi tarvittaessa jättää poiskin. Tämänhän voi toki tehdä useimpien koneiden puolakoteloihin ihan itsekin ruuvimeisselillä lankakiristimen ruuvia säätäen, mutta minä en lähtisi sitä tekemään. En ikinä saisi säädettyä ruuvia enää oikealle kireydelle, sille ihan peruskoneompelulangalle.

Samassa blogiyhteistyölähetyksessä tuli myös ompelussa apuna käytettävää veteenliukenevaa tukimateriaalia ja kangastussi, jonka piirrosjälki haihtuu muutamassa päivässä ilman hapen vaikkutuksesta. Näille onkin käyttöä paljon ja monenlaisissa projekteissa.

Löysin jonkin aikaa sitten Pelastuarmeijan kirpputorilta huikean taitavasti työstetyn hyvin suuren ristipistoverhon kolmella eurolla, josta ajattelin työstää kaksi pannumyssyä ja yhden liinan. Nyt blogiyhteistyö antoi hyvän sysäyksen projektilleni. Pannumyssyistä toisen saatan sujauttaa äitienpäivälahjaksi äidilleni, joka rakastaa sinistä ja valkoista.

Toinen pannumyssy valmistuikin suit sait. Sen lähtökohtana oli hyödyntää kokonaisuudessaan ristipistoverhon kaunis telttakuvio. Toiseen pannumyssyyn sen sijaan työstin lisäkoristeita blogiyhteistyötuotteilla.

Ensin tuin ristipistokankaan liimapintaisella veteen liukenevalla tukimateriaalilla, joka liimautuu kiinni tuettavaan kohtaan tosi tiukasti. Sitten kirjoitin katoavajälkisellätussilla liimatukiliinaan haluamani tekstin nurin päin, sillä en uskonut osaavani kirjoittaa kaunokirjoitusta takaperin ilman apukirjoitusta.

Seuraavaksi vaihdoin puolakotelon, joka antoi myös hyvän syyn putsata vanhan puolakotelon alapuoli kaikesta kuituhahtuvasta. Paininjalaksi vaihdoin jousivartisen Husqvarna Vikingin vapaakirjontapaininjalan, jolla kirjoittaminen ja piirtäminen on helppoa. Vaihdoin myös ompeluneulan uuteen.

Puolakotelon vaihtaminen oli todella helppoa.

Minä käytin alalankana helmilankaa. Alalanka kannattaa puolata puolalle käsin. Ylälangaksi asetetaan tavallinen koneompelulanka. Paksulankakirjonta ommellaan siis työn nurjalta puolelta.

Ensin kannattaa aina malttaa kokeilla ompelua harjoitustilkulle. Minä esimerkiksi huomasin, että ommeljälki on kauniimpaa kun alalanka kulki suoraan puolakotelosta ylös eikä lainkaan kiristimen kautta. Myös ylälangan väri kannattaa miettiä tarkkaan, sillä ylälanka näkyy lankalenkkeinä paksun alalangan päällä.

Ompelin kirjonnan kahteen kertaan, sillä jostain syystä ylälankani katkeili usein ja yhden ompeleen jälkeen kirjonta oli epäsiisti. Luulen että syypää oli liimatukikangas, joka teki ompeluneulasta tahmaisen. Kysyin onko muilla blogiyhteistyökumppaneilla ollut vastaavaa kokemusta liimatukikankaan kanssa, ja he kokivat että veteenliukenevaliimatuki oli toiminut heillä oikein hyvin. Mietinkin josko minulla probleemani johtui harvasidoksisen kankaan ja liimatuen yhteydestä ja liian tiheästä ommeltikutuksesta. En tiedä. Palaan kyllä liimatukilevyyn toistekin, sillä materiaalina se on kyllä kirjonnan apuvälineenä hyvä, kun sen poistaminen tapahtuu vedellä huuhdellen.

Molemmat pannumyssyt sopivat hyvin myös omiin astioihini, mutta tiedän, että sopivat myös äitini astioihin. Joten saapa nähdä raaskinko antaa myssyjä lahjaksi sittenkään ;).

Sinivalkoisia terveisiä teille kaikille!

Tässä postauksessa esittelen ekaluokkalaisen tyttäreni tee-se-itse PetShop-lelutalon, jonka hän työsti isoveljiensä puiseen Lego-palikoiden lajittelulaatikkoon, jonka olin käytöstä poistettuna laittamassa kierrätykseen.

Tyttö näki heti kallellaan olevassa laatikossa pienkerrostalon ja siitä se askarteluvimma sitten taas lähti....

Kerrostalon eri huoneet saivat jokainen eri teeman asukkaidensa mukaan. Yhteen muutti hämähäkki, yhteen jääkarhu, yhteen pingviini ja yhteen kala.

PetSop lelut seurasivat kotinsa remonttia innolla, kuten tämäkin pieni hämähäkkilapsi ....

Ja niin talo tuli yhdessä iltapäivässä leikkikuntoon... tarvittiin vain piirrustuspaperia, tapettimalleja, värikyniä ja liimaa sekä mielikuvitusta.

Talossa järjestettiin heti hienot tupaantuliaisjuhlat, jonne kutsuttiin kaikki kaverit.

Mielikuvitusta teidänkin jokaisen kevätpäiviin!

Minä rakastan huolella tehtyjä ja hyvin tikattuja tilkkutäkkejä. Koko perheeni rakastaa niitä ja hoitolapseni myös. Täkit ovat silmälle ilo, niihin on ihana kääriytyä katsomaan elokuvaa tai lukemaan kirjaa. Ne peittelevät päivälevolle ja niistä saa rakennettua parhaat majat ja piknikit.

Niinpä aloitin taas uuden täkin valmistuksen, kun oma kahdeksan vuotias tytär niin pyysi. Tyttö on varsinainen lukutoukka ja toivoi nyt äidiltään täkkiä, jossa olisi kirjoja ja joka olisi hänen ikiomalukupeittonsa.

Tilkkutyökankaita ja pikkutilkkuja minulla on vaikka kuinka montaa eri sävyä, joten päätin työstää täkin, jossa jokaisen kirjan kansi on erikuosia muiden kanssa. Ensin kuitenkin varmuuden vuoksi testasin kaikkien vähääkään epäilyttävien värien värinpitävyyden vesilasitestillä. Testauksessa kaadoin lasiin kuumaa vettä ja annoin kankaan olla siinä yön yli. Jos vesi olisi värjääntynyt, en olisi kangasta käyttänyt, jos ei niin sitten kangas pääsi tilkkutäkkiin. Vain yksi mustakangas laski väriä, joten sitten tilkut ja kankaat tilkkutyöleikkurinsuuhun vaan...

Suunnittelin itse ruutupaperille kirjablokin mallin, josta valmistin kaavan. Osan tilkkublokista eli mallineesta työstin kaitale+kaitale -tyylilllä ja osan Paper-piecing-tekniikalla. Sujuvasti sarjatyönä kaikki.

Kas näin....

Lopuksi leikkasin kaikki tilkkutyöblokit samansuuruisiksi 20 cm x 20 cm neliön mallisella viivaimella ja tilkkutyöleikkurilla.

Sitten mallailin sommittelua niin, että värikkäät kirjablokit tulisi suurinpiirtein tasaisesti pitkin peittoa.

Aika usein menee nykyään yötöiksi ja kuten huomaatte, että Wili -pupu (eilen 5 v) ottaa aina kaiken irti siitä ilosta, että saa olla lähelläni.

Tein peitosta kaksi erillistä kappaletta, jotka tikkauksen jälkeen yhdistän toisiinsa. Ennen tikkausta kappaleet oli kuitenkin harsittava huolella. Jotkut käyttävät tilkkupinnan, vanun ja pohjakankaan väliaikaiseen kiinnittämiseen nuppineuloja, jotkut hakaneuloja, minä käytän aina harsimista.

Seuraavassa postauksessa alan tikata täkkiä. Tikkauksessa hyödynnän blogiyhteistyönä saamani Topazin kirjontaominaisuuksia.

Mukavaa huhtikuuta teille kaikille!

Olen aloittanut kirjatilkkutäkin tikkaamista blogiyhteistyönä saamallani Husqvarna Viking Topaz -ompelu & kirjontakoneellani. Tämä uusin Topaz toimii siis niin ompelukoneena kuin kirjontakoneena. Näppärää!

Topazille on ohjelmoitu useita erilaisia kirjonta- ja tikkauskuvioita. Minä löysin heti valmiskuvioista itselleni mieluisimmat, joista valitsin tuon pienimmän graafisen kukan, sillä se sopi kooltaan hienosti täkissä olevien kirjojen kansiin. Nuo neljä upeaa tikkauskuviota olivat liian suuria (kuva 1:2), enkä ainakaan vielä osaa pienentää kuvaa koneelleni. En myöskään vielä osaa käyttää Husqvarnalta blogiyhteistyönä saamaani tietokoneelle asennettavaa tikkauksen ja kirjonnan suunnitteluohjelmaa. (Rehellisesti sanoen en ole ehtinyt muilta hommiltani paneutua suunnitteluohjelmanohjeisiin. Näiden upeiden ohjelmointiohjelmien kanssa jokainen voi suunnitella omat kirjonta- tai tikkauskuvionsa ihan itse. Ohjelmat sisältävät myös tuhansia valmiita designerien suunnitelemia kirjonta- ja tikkauskuvioita. Odottakaas vaan kun päästän ideani suunnitteluohjelman kanssa lentoon.... Mutta ensin pitää kyllä vielä tovi harjoitella näitä peruskoneirjontajuttuja:).

Ensin asetin kaikki kolme hyvin toisiinsa käsin harsittua tilkkutäkin kerrosta kirjontakehykseen. Testasin vielä näppärällä kirjontaohjelman harsintaohjelmalla harsien, että olin varmasti osannut laittaa kehyksen juuri oikeaan kohtaan, jotta kirjontatikkaus tulee kirjankannen keskelle eikä reunaan.

Lopuksi poistin harsitun neliön. Jokaisen tikkauksen kohdalla en harsintaneliötä tehnyt, sillä tilkkublokit ovat keskenään samankokoisia ja opin pian mihin kohtaan kehys tulee sijoittaa, jotta kuvio osuu oikeaan paikkaan.

Kaikki kirjontatikkaukset tein laadukkaalla valkoisella koneompelulangalla. En käyttänyt ns. kirjontalankaa, sillä ne ovat liian kiiltäviä tavoittelemaani mielikuvaan.

Niin kone sitten raksutteli ja minä katselin samalla saksanlukijalasteni kanssa Kettua telkkarista.

Ja niin tuli kirjojen keskuskuviot tikattua, mutta peittoon tarvittaan vielä paljon lisää tikkausta, jotta siitä tulee haluamani...

Loput tikkaukset päätin työstää vapaakirjontana koneparsintajalkaa apunakäyttäen.

Kirjat alkoivat nousta toivomallani tavalla kolmiulotteisiksi täkin pinnasta.

Nyt täkki on tässä vaiheessa. (kuvassa täkin takapuoli). Seuraavaksi alan tikkaamaan jokaiseen kirjaan kirjanmerkit, yhdistän tikatut kappaleet yhtenäiseksi täkiksi ja valmistan täkin reunojen tikkaukset. Kun työ on valmis, postaan seuraavan Kirja-tilkkutäkki osa 3. -postauksen. Se meneekin varmaan toukokuun loppupuolelle, sillä tässä välissä laitan tänne blogiin hoitolasteni kanssa työstämiämme äitienpäiväjuttuja.

Mukavaa kevättä teille kaikille!

Ulkona sataa ropsuttelee, mutta meitä se ei haittaa. Puutarhan kevätkukat saavat vettä, lätäköissä on mahtavaa läiskytellä ja muovailla märästä hiekasta ja mullasta kurakakkuja. Sisälläkin voi puuhastella vaikka mitä sen ajan kun vaatteet ovat saunalla kuivumassa. Tänään me työstimme sisätyönä kirjaintyyny-projektimme loppuun.

Jokunen aika sitten harjoittelimme kuvistyössä ohjeiden kuuntelua, erilaisten viivojen ja graafisten kuvioiden tekoa ja oman nimen kirjaimia. Kirjaimista tuli niin hienot, että päätimme työstää niistä tyynyt. (Hoitolasteni iät ovat 3-5 v)

Projektiamme varten ostin siirtopaperiarkkeja, joihin tulostamalla lapsen piirroksen voi siirtää vaivattomasti vaalean tekstiilin pintaan. Ohje käskee siirtää kuvan kuvatiedostoksi ja tulostaa sitten siirtopaperiarkille. Me kopioimme omat piirroksemme suoraan kopiokoneella siirtokuva-arkille, eli piirrettyä kuvaa ei tarvitse kierrättää tietokoneen kautta, jos ei halua.

Siirtopaperipakkauksessa oli kymmenen A4 kopiopaperia ja hyvin selkeät ohjeet sekä kirjallisena, että kuvallisena.

Paperin silittämisen ja poistamisen jälkeen, lapset olivat ihan että WOW! Minä ompelin tyynyliinat taskutyynyliinoiksi itse ja lapset ompelivat sisustyynyt yhdessä kanssani.

Sitten "sen sortin herrasväki" täytti sisustyynyt kierrätysvanulla. (Kiitos mitä kaunein Riikka J vanusta ja Tuija I puuvillakankaista!)

Ja niin mm. Spiderman ompeli oman tyynynsä kääntöaukon ihan itse. Kyllä Husqvarna Viking Topaz on ihana myös pienen lapsen ja supersankareiden ompelukoneeksi :).

Ihania tyynyjä jokainen! Ja niin super-onnellisia lapsia. Jokainen otti uuden tyynynsä mukaan päiväunillekin. Onni on kyllä tälläinen hoitoryhmä, jossa kaikki on aina niin innoissaan kaikista projekteistamme.

Tässä vielä hoito-ohjeet siirtopaperilla työstetyille tekstiileille.

Mukavaa toukokuuta teille kaikille! Minä yritän työstää kirjatilkkutäkin valmiiksi, jos vain suinkin muilta puuhiltani maltan. Onneksi minulla on hyvät kannustusjoukot. Tässäkin lapset ihmettelevät kun näytin heille kuinka Topaz osaa ommella ihan itsekseenkin. Ihme kone!

(Postaus sisältää blogiyhteistyötä Husqvarna Vikingin ja Iskun tehtaanmyymälän kanssa)

Onpa upeat ilmat! On ihan pakko käyskennellä koko ajan pihalla ja nauttia aamusta iltaan auringosta. Ja vaikka meillä hajosi viimeviikolla autosta jarrut, on näillä lämmöillä aivoni jo niin mössöä, että sekään ei tunnu ihan kamalalta asialta. Pääseehän ruokakauppaan pyörälläkin tai kävellen.

Koska autoa ei ollut (eikä ole vieläkään) ja sisarellani oli synttärit, oli pakko taikoa joku lahja niistä materiaaleista, joita kaapistani löytyi. Helteellä en jaksanut ajatellakaan kaupoissa lahjan etsimisen kanssa hikoilua. Niinpä aloin tuumasta toimeen ja toteutin pannumyssyn, jossa hyödynsin konekirjontalaitettani ja varastoni materiaaleja.

Pannumyssyn materiaaleiksi valitsin turkoosin Iskun tehtaanmyymälästä lahjoituksena saadun villakankaan. Käytän töissäni hyvin paljon heidän materiaalejaan, sillä ne ovat laadukkaita, edullisia ja tehtaanmyymälä sijaitsee meiltä pyörämatkan päässä.

Halusin ehdottomasti työstää pannumyssyyn tikkauksesksi tämän Husqvarna Viking Designer Topaz 50 Sampler -kirjan kauniin mandalan. Mandalan koko on 14,5 cm x 14,5 cm.

Suuri kuvio vaati suuren kirjontakehyksen ja koska villakangas ei riittänyt suureen kirjontakehykseeni täysin, oli keksittävä jotain, että kangas vanuineen pysyisi koko kirjonnan/ tikkauksen ajan tiukalla.

Sain sattumalta samana päivänä naapuriltamme läjän vanhoja mekkokankaita (Kiitos Maikki!) ja valitsinkin niistä yhden pienimmistä paloista kirjonnan apumateriaaliksi.

Nyt sain pingoitettua pannumyssyn tasaisesti kirjontakehykseen.

Ja niin minä sitten lipittelin kuumuudessa kotimehua ja katselin kun kone alkoi työstää mandala-kuviota itsenäisesti. On tämä vaan niin luksusta!!!

Lapsetkin nauroivat, että "äiti sulla on oma näkymätön kotiompelija!"

Kun kone oli työstänyt kuviot pannymyssykappaleiden molemmille puolille, ompelin myssyn kasaan. Pannumyssyn vuorin tein samasta villakankaasta.

Pannumyssyn alareunan tikkauksessa Designer Topaz 50 näytti kykynsä yläsyöttäjän kanssa ja paineli saumojenkin yli ihan moitteettomasti.

Ja niin valmistui pannymyssy siskon kahvi- tai teehetkiin. Äidillenikin tein pannumyssyn äitienpäivälahjaksi. Siitä postaus löytyy täältä.

Lämpöisiä päivä ja kukkaloistoa teille kaikille! Ja tervetuloa seuraamaan @Neulanhaltijaa myös instagramin puolelle, jonne päivitä touhujamme päivittäin.

Aurinkoinen tervehdys kaikille teille lukijoille! Tässä postauksessa pääsette käväisemään kanssani herttaisessa lelukaupassa Helsingissä. (Postaus sisältää blogiyhteistyötä.)

Vietimme eilen tyttäreni kanssa mukavan päivän Helsingissä, jossa aurinko paistoi hymyjemme kanssa kilpaa. Vierailimme viehättävässä Tingeling -lelukaupassa Yrjönkadulla (Aivan Kampin liikenneaseman ja ostarin lähellä) sekä huikeassa Barbie-näyttelyssä Kansallismuseossa (kuvia näyttelystä Neulanhaltijan instagram-tilillä). Olimme kuolanneet kotoa käsin Tingelingin tuotetavalikoimaa Facebookissa tyttäreni kanssa jo pitkään ja nyt saimme itseämme nistakasta kiinni lähdimme kevätretkelle myymälään. Emmekä pettyneet, vaan päinvastoin yllätyimme entisestään, millaisia putiikkeja Suomesta löytyykään!

Tingeling lelukauppa oli täynnä toinen toistaan ihastuttavampia leluja, joissa ekologisuus, turvallisuus ja kekselijäisyys kulkivat käsikädessä. Lelut olivat todellakin jotain muuta kuin "marketti-leluja".

Lelut olivat pääosin puuta ja luonnonmateriaaleja. Myös opettavaisia leluja ja askartelutarvikkeita ja luonnonmukaista lasten kosmetiikkaa löytyi paljon. Monen lelun takaa löytyi myyjän kertoma tarina lelun valmistaneesta yrityksestä ja tietoja heidän ympäristönsuojelustaan. Ihailtavaa!!!

Leikki- ja askarteluhermoja kutkuttavan kauppavierailun jälkeen meillä olikin yllättäen kassillinen kotiin kannettavaa ja muutama blogiyhteistyötuotekin.

Blogiyhteistyönä saimme Tingelingistä aivan uskomattoman koukuttavat ikkunaliidut /väripuikot. (En ollut edes kuullut ennen tälläisiä olevankaan!)

Ja näitähän piti heti illalla kokeilla, vaikka jalat olivat jo 10 tunnin Helsinki-reissusta jo ihan tohjona. (onneksi emme piirtäneet jaloilla...)

Ja mitäpä muuta ikkunoihin alkoi syntyä kuin kukkaketoa....

Jopa poikani riensi pikkusiskon seuraksi piirtämään ikkunoihin kukkia, sillä tämä näytti niin jännältä puuhalta.

Nyt puutarhan kukoistus tulee sisälle sateisinakin päivinä. Kynien /väripuikkojen jälki lähtee helposti pois ihan kostealla liinalla pyyhkäisemällä, joten kun syksyllä ikkunoiden maisemaan halutaan muutosta, on piirrosten poistaminen helppoa. Pääni alkoikin heti ideoimaan kuinka ikkunoihin ilmestyy syksyllä, lehtiä ja syysjuttuja, talvella talvijuttuja jne. Ihastuttava tuote!!! Suosittelen!!!

Saman värivalmistajan tuotteissa näyttää olevan myös tekstiilivärejä ja kimallevärejä. Niitäkin pitänee kokeilla joskus. Sain myös Tingelingistä A4 -kokoisia Glitteriarkkeja, joiden toisella puolella oli tarraapinnoite. Voi miten kivoja jouluaskarteluja niistä voimmekaan työstää lasten kanssa syksyn pimeinä päivinä. Kiitos!!!!

Mukavaa toukokuuta ja onnellisia hetkiä teille kaikille!

Voi apua, mihin nämä upeat auringonpaisteella ja lämmöllä kuorrutetut toukokuun päivät oikein sujahtavat?

Minä en millään pysy sisällä, saatikka tietokoneen ääressä. Puutarhassani on niin ihastuttavaa kuljeskella ja puuhastella, että tämä blogi on jäänyt ihan retuperälle.

Mutta hei, kirjatilkkutyöni ekaluokkalaiselle lukutoukkatyttärelleni on kuitenkin valmistunut!!! Sain sen tänään valmiiksi ja ah, kuinka kiva siitä tulikaan. Tämä postaus sisältää kyseisen peiton tikkausasioita. Peiton aikaisempia vaiheita löydätte täältä ja täältä.

Viime postauksen jälkeen peitto jäi tähän vaiheeseen. Olin tikannut tilkkukirjojen kansiin kirjontakoneella (Husqvarna Viking Topaz) pelkistetyt kukkakuviot ja peitto huusi yhä lisää tikkauksia pysyäkseen ryhdissä ja nostaakseen tilkkukirjat kunnolla esiin taustakankaasta.

Niinpä minä tikkasin vapaakirjonnalla jokaisen kirjan sivut, kannet ja kapiteelinauhat. Lisäksi tein jokaiseen kirjaan kirjanmerkit. Kaikista kirjoista tuli yksilöitä sillä niissä käytetyt kankaat ovat jokaisessa erikuosia ja väriä ja jokaisen tikkaus on yksilöllinen, sillä minun taidoillani ei tehdä kahta samanlaista tikkausta.

Vain tilkkutäkin keskisauman kirjat jäivät tikkaukseltaan kirjanmerkkejä vaille tässä vaiheessa.

Ompelen usein tilkkutäkin useammassa osassa, sillä tikkaus on näin paljon helpompaa. Kokonainen tilkkutäkki painaa nimittäin aika paljon.

Tilkkutäkin saumojen yhdistystapoja on monia. olen joskus tehnyt erivariaatioista postauksenkin tänne. Postaus on yksi suosituimmista postauksistani.

Nyt ompelin sauman näin.

Tässä tavassa toinen saumanvara jätetään levemmäksi kuin toinen (tämä pitää siis huomioida jo kappaleiden leikkausvaiheessa).

Sauman alta leikataan vanu minimiin ja leveämpi saumanvara käännetään mahdollisimman ohuesti toisen päälle. Saumanvara kiinnitetään pohjakankaaseen piilopistoin käsin ompelemalla.

Kun tilkkutäkki oli ommeltu kasaan ja mallailimme siihen reunakaitaletyylejä, huomasimme, että täkki saisi olla vielä hieman pidempi, jotta sitä voi käyttää aikuinenkin. Täkkiin oli siis laitettava lisää pituutta.

Lisäpituus laitettiin samasta valkoisesta puuvillasta kuin peittokin, mutta tilkkutäkin takapuolelle päätimme laittaa koristesauman tilkuista.

Lisäkappaleiden yhdistyssaumaan ompelin ompelukoneella kaksinkertaisen tilkkukaitaleen, jonka käänsin sauman päälle ja tikkasin kiinni pohjakankaaseen piilopistoin.

Sitten vielä ompelin reunoille kaksinkertaiset tilkkukaitaleet ja kirjatilkkutäkki tuli "valmiiksi". Mutta kun katselimme sitä hetken huusivat valkoiset lisäkappaleet vielä vähän tikkausta.

Aluksi ajattelimme jotain I love books -juttua ensin valkoisella valkoiselle ja sitten appilkoiden, mutta sitten se tuntui "niin nähdyltä jo", sitten mietimme aakkosia ja lopulta päädyimme aplikoituihin ABC ja ÅÄÖ -kirjaimiin. Liian monet kirjaimet olisivat mielestämme tehneet peitosta levottomamman ja "syöneet" kirjatilkkujen voimaa. Valkoiset kirjaimet taas olisivat olleet tylsän näköisiä.

Minulla ei ollut varastossa lainkaan kaksipuoleista liimaliinaa, eikä kangas- tai ompelutarvikekaupat ole sunnuntaisin auki, joten käytin Husqvarnalta saamaani kirjonnan liimatukea, joka liimautuu applikoitavaan kankaaseen sitä tukien ja liukenee pois kastellessa. Tämä apumateriaali ei siis kiinnitä kaksipuoleisesti applikoitavaa kangasta kiinni pohjakankaaseen vaan ainoastaan tukee applikoitavaa tai kirjottavaa kangasta!

Terassilla ommellen yhdistyi D-vitamiinin saanti ja tilkkutäkin valmistuminen.

Tikkauksen tein vapaakirjonnalla valkoisella langalla.

Ja niin tämäkin tilkkutäkki sitten valmistui. Ja kuin vahingossa aloitin innoissani myös uuden tilkkutäkin leikkaamisen (sain lahjoituksena niin kivoja tilkkutyökankaita), mutta siitä kuulette varmaan vasta piiiittttkkkäään ajan päästä!!!

Tässä vielä täkki takapuoleltaan. Näiden kuvien jälkeen pistin täkin pesukoneeseen, sillä tilkkutäkki muuttuu täydelliseksi vasta ensimmäisen pesun jälkeen kun tikkaukset nousevat esiin ja mahdollisesti ommellessa likaantuneet kankaat puhdistuvat kirkkaiksi.

Ja siinä se nyt kuivuu keskellä olkkaria, että voin sitä koko ajan perheeni kanssa ihailla.

Mukavaa toukokuuta kaikille! Nautitaan nyt kesästä, sillä se on nyt täällä!!!!

Hip, hurraa nyt on kuulkaas arvonta-hommia tässäkin blogissa! Sain ihanan yhteistyöprojektin perhepäivähoitolapsiryhmälleni Mielikuvitusmaasta. Kyllä, kaupan nimi on Mielikuvitusmaa - miten hurmaava nimi!!!!

Mielikuvitusmaa antoi meille tutustuttavaksi kiinnostustamme herättäneet mielikuvitusta kutkuttavat Tegun puupalikat, joiden sisälle on upotettu magneetteja. Mielikuvitusmaan toive oli, että lapset rakentaisivat niistä jotain leikkeihinsä ja me postaisimme kuvia leikeistä blogipostaukseen ja instagramiin (Neulanhaltija). Ja tottakai me lähdimme projektiin lasten kanssa ilomielin!!! Kehittäviä leluja ei ole meillä koskaan liikaa.

Minulle ja lapsiryhmälleni nämä palikat olivat ihan uusia tuttavuuksia. Olemme leikkineet puisella magneettisella junaradalla ja rakennelleet puisilla palikoilla, mutta tämä oli kaikista uutta ja ihmeellistä. Nämä tarttuvat toisiinsa, hylkivät toisiaan, ovat ohuita ja paksuja, pitkiä ja pätkiä, suoria ja vinoja. Miten jännittävää!

Ja siitä se ideointi sitten näillä kahdellakymmenellä neljällä ympäristöystävällisellä, lyijyttömällä, muovittomalla, myrkyttömällä, vesipohjaisella lakalla viimeistellyillä hondurasilaisesta kovapuusta valmistetulla Peruspalikka Tints 24 -palikalla sitten lähti. Ja vähänkö ihania leikkejä on nyt leikittykin monta päivää!

Ensin tehtiin mehiläisvahaliiduilla piirtäen lasten kanssa yhteistyönä leikeille tausta.

Ja sitten lapset harjoittelivat magneettien toimivuutta ja pohtivat mitä niistä haluaisivat rakentaa . Jokainen lapsi työsti pohdintojensa jälkeen omat leikkimaailmansa, joissa jokainen käytti uusia Tegu-palikoita.

"Tää olis tälläinen robotti. Nyt se venyttelee. Yyy, kaa, koo. Siitä tulikin silta...."

"Hei, kattokaa! Se robotti muuttuikin Schleich- koirien agility-radaksi. Tulkaa mun kaa leikkimään!!!!!"

"Nyt nää MoshiMonsterit pääsi retkelle huvipuistoon tai tivoliin. Siellä on karuselli ja vaarallinen silta ja kiipelyteline ja luikumäki ja hyppylauta, jossa voi parkourata."

"Nämä katsoo katsomossa, kun ne toiset tekee parkour-temppuja. Tämä katsomo pysyy pystyssä vaikka palikat on vain ilmassa vierekkäin."

"Tämä on hevosten talli tai katos, jos sataa vettä tai aurinko paistaa liikaa."

" Petshopit lähti leirintäalueelle. Tämä on soutuvene ja tuossa teltta ja silta ja ponnahduslauta, josta voi hypätä jokeen uimaan."

"Ja tässä on lisää telttoja ja leirintäalueen ulkosuihku."

"Sylvanian siilet ja puput lähti retkelle. Ne otti mukaan makkaraa, maissia, porkkanaa ja grillitikut ja ne grillaa yhdessä nuotiolla."

"Niiden lapset meni hiekkalaatikolle leikkimään. Tää sininen on ämpäri."

Ihan huikeita juttuja perhepäivähoidossani olevat lapset (3-5v) keksivät 24 palikasta. Myös omat koululaiseni kiinnostuivat palikoista ja oma 8v tyttäreni on rakentanut jo palikoista jos jonkin moista robottia ja ihmekonetta.

Ja nyt siihen arvontaan. MIELIKUVITUSMAA -arpoo blogini välityksellä yhden Tegu magneettipalikoista koostuvan ROBO-palikkasetin, josta lisätietoja ja -kuvia linkin alla . Arvontaan osallistuvat kaikki, jotka kommentoivat tätä postausta joko täällä blogin puolella tai Neulanhaltijan instagram-tilillä näistä samoista kuvista tehdyn kuvakollaasin alla. Arvon palikkasetin saajan sunnuntaina 3.6 klo 22.00. Voittaja ilmoitetaan blogissa ja hänelle ilmoitetaan myös henkilökohtaisesti, joten laitahan kommenttiin joku yhteystietosi. Onnea arvontaan!

Mielikuvitusmaan Face book sivut löytyvät täältä ja verkkokauppa www.mielikuvitusmaa.fi

Robo

Tegun magneettisen Robon arvonta on nyt suoritettu. Osallistujia arvontaan oli täällä blogissa ja instagramissa (Neulanhaltija) yhteensä 72. Tällä kertaa onnetar suosi arvonlapulla täällä blogissa arvontaan osallistunutta Annea. Onnittelut Annelle! Otan sinuun yhteyttä pikimmiten kysyäkseni osoitettasi, jotta Mielikuvitusmaa voi lähettää sinulle palkintosi.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

Kesäinen tervehdys teille kaikille!

Olen taas työstänyt vähän seuraavaa nukketeatteriproduktioani eteenpäin. Tässä näytelmässä käyn läpi luonnon- ja ympäristön suojeluun liittyviä teemoja. Olen aijemmin jo työstänyt pari nukkea, Metsänhaltijan ja Ilmanhaltijan tähän produktioon, joista postaukset löydät täältä ja täältä.

(Tämä postaus sisältää blogiyhteistyötä Husqvarna Vikingin kanssa)

Alussa oli siis nämä kolme hienohelmaa, jotka ostin hyväkuntoisina koriste-esineinä muutamalla eurolla kirpputorilta.

Muodonmuutoskäsitelyssä Vedenhaltija sai heti luopua kukertavasta mekostaan ja rimpsuistaan sekä kultakutreistaan ja sai päähänsä turkoosia pellavakuitua, jota olin kymmenisen vuotta sitten ostanut Pirtin kehräämöltä Mikkelistä. Ulkonäön muuttuminen antoi heti sysäyksen myös nuken vaatetuksen suunnittelulle.

Nuken vaatetuksen kankaiksi valikoitui yksinkertainen puuvillainen sideharso, jota olin värjännyt sinisen erisävyissä kauan kauan sitten johonkin huovutustyöhön.

Nuken asun ompelin käsin muotoilemalla sideharsoa suoraan nuken päälle. Harsoon muotoilin suuren kantoliinamaisen taskun, johon haltia voi sujauttaa aarteitaan, kuten tämän korallinpalasen.

Nuken hiuksiin halusin työstää hiuskoristeen, jossa kokeilisin kirjovaa konettani ja siihen ohjelmoituja pitsikuvioita.

Ohjelmistosta löytyi tälläinen kaunis pisaramalli, jos voisi työstää ihan itselleenkin vaikka kaulakorun tai korvikset.

Ja koska Suomessa ilmat ovat olleet nyt niin upeat, niin pitihän tämäkin ompelutyö tehdä pihaterassilla. Ompelukoneena minulla oli Husqvarna Viking Topaz 50.

Tälläistä pitsimäistä kuviota varten tarvittiin vetteenliukenevaa tukimateriaalia, jota olen käyttänyt hyvin paljon taidetekstiilessänikin (esim tässä pelkkää lankaa olevassa mekossa). Veteen liukenevia tukimateriaaleja on monenlaisia, tämä tässä on läpinäkyvää muovipussimaista kalvoa. Mutta niitä on myös kuitukangastyylisinä materiaaleina, joka on ainakin aloittelijalle helpompaa käyttää. Lisäksi tässä kuviossa tarvittiin kangastilkku, jonka päälle kuvion ompelu aloitetaan.

(Kuvassa olevassa kalvossa on reikä, kun siinä on työstetty vapaakirjonnalla jo aijemmin muistaakseni joku pieni lehtikoriste. Säästän aina pienetkin palat veteenliukenevia materiaaleja tulevaisuuden varalle suljettavassa muovipussissa, jotta tälläisiin pieniin kuvioihin ei tarvitse ottaa uutta siivua kalvorullasta.)

Kirjontaa varten kannattaa myös aina vaihtaa uusi hyvä neula ja tietysti kirjontapaininjalka R.

Käytin veteenliukenevaa tukimateriaalia ensin kaksinkertaisena, lopulta nelinkertaisena. Kun kirjotakuva oli valmis, leikkasin taas ylimääräiset kalvot pois ja kastelin työn, jotta kalvo liukenisi kuvion ympäriltä ja kuvion sisältä.

Ja niin kuvio tuli valmiiksi. Se on yhtä siistin näköinen sekä oikealta, että nurjalta puolelta. Veteen liukeneva tukimateriaali toimii myös tärkkinä (Jos sen huuhtelee vain kevyesti pois), joten kuvio muuttuu kuivuessaan kovaksi levyksi. Pitsikuvion voi toki myös pestä ihan pehmeäksi, jos kaipaa laskeutuvaa pitsiä. Minä halusin tärkätyn pitsin.

Lopuksi vielä meikkasin puuväreillä nuken pään ja ompelin pienin pistoin pitsipisaran nuken hiuksiin.

Kaiken kukkuraksi sain vielä toissapäivänä yhden hoitolapseni mummilta suuren kassillisen frillahuiveja lasten leikkeihin ja nukketeattereihini. Nämä siniset huivit tulevat takuulla tähän nukketeatteriin rekvisiitaksi. Nehän ovat ihan merikasvien näköisiäkin.

Omat lapseni saivat myös hoplopista kaksi rapua, jotka sopivat hyvin nukketeatterin teemaan.

Värjäsin vain maalilla ravut sinisemmiksi, jotta eivät näyttäisi niin teollisesti valmistetuilta, eikä myöskään hoplop-leluilta. Nukketeatterissa rapujen saksiin on takertunut ajattelemattomien ihmisten vesiin heittämiä muovin palasia ja ehkä jopa öljyä.

Mielikuvituksellista kesää teille kaikille! Moikka!

Metsänhaltian rooliasu

Merenväenpyrstöjä ja pärskähdys

Suomen käsityön museossa lapsen kanssa, osa 1.

Suomen käsityön museossa lapsen kanssa osa 2.

Ilmanhaltijanukke

Pikkupuutarhat lasten kanssa askarrellen

Leikkimökki

Elämyksiä sielulle ja ruumiille

Pyöröneulekoneella lasten kanssa

Ristipistoin ja kirjaimin koristeltu pannumyssy sekä erikoispuolakotelo paksulle alalangalle

PetShop -leluille pieni tee-se-itse koti

Kirja-tilkkutäkki, osa 1.

Kirja-tilkkutäkki osa 2.

Kirjantyyny valokuvapainannalla

Pannumyssy siskolle

Lelukauppavierailulla Helsingissä ja taikakukkia ikkunoissa

Kirja-tilkkutäkki on nyt valmis (Osa 3, tikkaus)

Puiset Tequ-rakennuspalikat, mielikuvitusta leikkiin ja arvonta

Tegu Robo arvonta on nyt suoritettu

Vedenhaltianukke